Teemu Raudaskoski / Milja Laurila * / Meri-Pauliina Sundén / Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki


Teemu Raudaskoski
Onsun
2022
akryyli kankaalle
90 x 90 cm

Teemu Raudaskoski –
Seikkailuni värien ja muotojen maailmassa

Maalaaminen johdattaa minut aina jonnekin uuteen jännään paikkaan. Välillä vastaan tulee risteyksiä, joissa pitää tarkoin harkita mihin suuntaan kannattaa lähteä. Joskus päätökset ovat vääriä ja vastaan tulee umpikuja. Silloin pitää pakittaa hieman, tai astua sivupolulle jolloin löytääkin uuden reitin aarteen luo!

Näyttelyn teokset ovat akryylimaalauksia kankaalle ja tehty vuosina 2021-2023.

Olen Tamperelainen kuvataiteilija ja työskentelen pääasiassa maalauksen, videotaiteen ja musiikin parissa. Videoteoksiani on ollut esillä mm. Projio -valo ja mediataide tapahtumassa Tampereella ja Metronom tapahtumassa Mustionlinnan puistossa Raaseporissa. Musiikkia teen QOSQI -aliaksella joka on tyyliltään elektronista folkkia. QOSQI musiikkia on julkaistu mm. Wonderwheel recordings ja Global hybrid levy-yhtiöllä. Olen tehnyt yhteismaalauksia kuvataiteilijja Inka Hannulan kanssa vuodesta 2020. Olemme tehneet yhdessä maalausperformansseja sekä pitäneet näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

Linkkejä:
Portfolio ja lisää teoksia löytyy osoitteesta: www.teemuraudaskoski.com
Instagram: teemuraudaskoski
Yhteismaalauksia Inka Hannulan kanssa: www.hannularaudaskoski.com
Musiikkia spotify ja soundcloud suoratoistopalveluissa: QOSQI


Milja Laurila
Untitled, Woman III
2021
kuva: Marcus Schneider

* Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely: Milja Laurila –
Nimettömiä naisia

Milja Laurilan näyttelyn teokset pohjautuvat 1930-luvulla julkaistuun tietokirjaan Woman. An Historical Gynæcological and Anthropological Compendium. Ensimmäisen kerran saksaksi vuonna 1885 julkaistu yli tuhatsivuinen teos oli aikanaan alansa vaikutusvaltaisimpia tekstejä. Naisen fysiologiaa antropologisesta näkökulmasta kuvaavassa kirjassa on satoja valokuvia alastomista naisista ja lapsista eri puolilta maailmaa. Kirja on hämmentävä yhdistelmä seksuaalista ja tietoteoreettista halua, jonka kohteena olevat naiset ja tytöt esitetään tiedemiesten luonnosta löytäminä näytteinä. Kirjan kuvatekstit kertovat länsimaisten tutkijoiden asenteesta: ”Intialainen tyttö esittelee sulojaan”; ”Tunisialaisen kiinteät, kimmoisat rinnat”.

Näyttelyssä on esillä valokuvia ja ääniteos. Valokuvakokonaisuus Nimettömiä naisia (Untitled Women) tutkii katsomista ja katsottavana olemista sekä̈ niihin liittyviä valta- asetelmia. Alkuperäisessä yhteydessä naisten ulkonäön ja vartalonosien yksityiskohtainen arviointi oli kuvien katsomisen keskiössä, mutta Laurilan näyttelyssä katsoja ei näe niitä selvästi kehyslasin alle sijoitetun läpikuultavan paperin sumentaessa näkymän. Mitä lähemmäs kuvaa katsoja menee, sitä epätarkempi on vartalon kuva. Milja Laurila kääntää huomion naisten silmiin. Kuvien kohteet katsovat paperiin leikatun aukon läpi tiiviisti kohti katsojaa, kuin kysyen miltä katseen kohteena oleminen tuntuu.

Ääniteos Nainen. Yli 1000 mustavalkoista valokuvaa ja seitsemän värikuvaa koostuu antropologisen tietokirjan alkuperäisistä kuvateksteistä. Kuten Milja Laurilan aiemmissa tekstiteoksissa, muodostuu sisältö tässäkin yksittäisistä lauseista, jotka ovat kuin pieniä runoja tai välähdyksenomaisia näkyjä: Mies ja nainen. Aatami ja Eeva; Kahden naisen kivitys; Hedelmällisyystaikuutta. Kyse on edelleen valokuvasta – puuttuvista tai kuvitelluista kuvista, jotka ääni kutsuu katsojan muodostamaan mielessään. Ääniteos on toteutettu yhteistyössä äänisuunnittelija, kuvataiteilija Joonas Sirenin ja näyttelijä Teijo Elorannan kanssa.

Milja Laurila on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto- yliopiston valokuvataiteen ohjelmasta vuonna 2010. Laurila asettaa teoksissaan tieteellistä arkistomateriaalia, niin kuvia kuin tekstejä, uusiin konteksteihin. Laurilan teoksia on ollut viime vuosina esillä̈ mm. näyttelyissä LACMA-museossa Los Angelesissa, Taidehallissa ja Valokuvagalleria Hippolytessä Helsingissä̈ , Persons Projectsissa Berliinissä sekä Paris Photo -taidemessuilla Pariisissa.

Taiteilijaa ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.


Meri-Pauliina Sundén
Greetings from Deimos II
2022
oil on canvas
80 x 80 cm

Meri-Pauliina Sundén –
Greetings from Imaginary Places

Terveisiä kuvitteellisista paikoista -sarja käsittelee keksittyjä maisemia.
Teokset ovat kuin postikortteja lomamatkalta, josta lähetetään maisemakuva kotiin tai ystäville. Maalausten lähtökohtana on todellisen ja fiktiivisen tilan välinen ero. Maisemat ovat melkein oikeita, lähes tuttuja, mutta samaan aikaan outoja ja vääriä.

Outo laakso (uncanny valley) on ilmiö, jossa keinotekoisen ihmishahmon etääntyessä ihmismäisyydestä sen outous kasvaa ja katsojan on vaikeampi samaistua luotuun hahmoon. Laakso-nimitys viittaa kuoppaan käyrässä, joka kuvaa hahmon samastuttavuutta. Öljyvärimaalaukset ovat tervehdyksiä kuvitteellisten maisemien oudosta laaksosta, jonka reunalta katsomme.

Myös T. S. Eliotin Autio maa -runon kohta on inspiroinut maalauksia.

And I will show you something different from either
Your shadow at morning striding behind you

Or your shadow at evening rising to meet you;
I will show you fear in a handful of dust.

Shantih Shantih Shantih

Meri-Pauliina Sundén on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on valmistunut Italiasta kuvataiteilijaksi ja Aalto-yliopistosta muotoilun osastolta tekstiilitaiteilijaksi. Sundénia kiinnostaa keinotekoisen ja luonnon välinen suhde ympäristössä. Teoksissaan hän tarkastelee todellisen ja kuvitteellisen maailman rajapintaa.

Sundén maalaa pääasiassa öljyväreillä, joiden kautta tutkii erilaisia väripintojen häivytyksiä, teräviä ja sumeita rajoja. Joissakin teoksissa on tarttumapainantaa, jossa väriä siirretään paperilta hieroen kankaalle.


Sauli Iso-Lähteenmäki
Aamun vaiheet
2022
etsaus, akvatinta
40 x 41 cm

Minna & Sauli Iso-Lähteenmäki –
Maalauksia ja grafiikkaa

Minna Iso-Lähteenmäki

Maalausten ja grafiikan tekijänä olen suurelta osin itseoppinut. Teoreettinen pohja kuvilleni löytyy kuitenkin nuoruuden taidehistorian opinnoista, Helsingin Yliopistossa. Ja jossain vaiheessa huomasin kuvamaailmani lähentyvän yhä enemmän naivismia.

Maalaan öljyllä puulle ja kankaalle tai akryylimaaleilla joskus pleksille. Syväpainografiikkaa olen harrastanut puolisoni, taidegraafikko Sauli Iso-Lähteenmäen ohjauksessa ja hauskaa on ollut.

Luonto on minulle kovin rakas ja inspiroidun usein euforisista kokemuksista metsissä, vesien ja tunturien äärillä.

Mökkimme puutarhakin on järven rannalla, ja siellä jos missä ajatus kulkee parhaiten ja kuvia syntyy. Siellä on touhua ja elämää öin ja päivin, aamusta iltaan. Viereinen vesi kaikuu lintujen pitkistä huudoista ja kaislikossa kuhisee. Kaulushaikara kumisee vastarannalla ja joutsenet seurustelevat kovaan ääneen. Kasvimaata perkaillessa monet ystävät, rastaat ja pikkulinnut tarkkailevat, mitä tapahtuu ja mitä löytyy. Mullan tonkimiseen on aina apua tarjolla. On monenlaista pörrääjää ja perhosta, matelijaa ja sammakkoa seurana. Maailmoja löytyy myös ruohonkorsien ja neulasten välistä .Väsymätöntä pikkuväkeä touhuaa ympärillä – ja yöllä saapuvat kiitäjät, yököt, kiiltomadot ja muu hämärän kansa.

Täällä kasvaa iloa ja hyväntuulisuutta, joka on mielen tasapainon ja elämisen taiteen perusta. Ulkomaailma jää etäämmäksi ja sisäinen ilo ja optimismi alkaa kukkia tämän paikan kokemustarkkailijalla. Kuvakulma on lähellä maata, siellä ruohojen tasolla.

Metsän rauhassa ajan kuluminen hidastuu ja voi kokea puhdasta nautintoa. – Toisaalla kuivumaan jätetyt hakkuuaukeat tekevät kipeää.

Mutta sitten pohjoisissa odottavat virtaavat joet ja kosket, jotka kutsuvat kalareissuille , aina jäämerelle asti. Mittakaavat kasvavat ja horisontti loittonee ja häviää. Etäisyydet antavat suhteellisuuden tajua.

Olen v.1963 Tyrväällä syntynyt ja nyttemmin monien osoitteiden jälkeen Nokialle mieheni kanssa muuttanut.

minnaiso-lahteenmaki.weebly.com

–––

Sauli Iso-Lähteenmäki

Kuva-aiheissani lähestytään usein luontoa ja eläimiä. Metsiä, virtaavia vesiä, vuoria ja taivaita, sammakoita, lintuja ja liskoja tai merta ja kukkia. Työstän aiheitani pois todellisuudesta omanlaiseeni muotokieleen. Teokseni ovat enemmänkin kuvia suhteesta ympäröivään, kuin sen kuvittamista.

Toteutan teokseni pääasiassa syväpainografiikkana ja öljymaalauksina sekä yhdistellen näitä tekniikoita keskenään. Julkisia teoksia olen valmistanut myös mm. alumiiniin, betoniin ja teräkseen.

Asun nykyisin Nokialla ja työskentelen vanhan tekstiilitehtaan, Nanso-Talon, kolmannessa kerroksessa.

Valmistuin Kuvataiteilijaksi 1984 ja olen siitä lähtien toiminut ammatissa.

Teoksiani on ollut esillä monissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä sekä kotimaassa, että ulkomailla. Teoksiani on lukuisissa yksityisissä ja julkisissa kokoelmissa sekä Suomessa että ulkomailla.

Kirnun näyttelyyn on valikoitunut teoskokonaisuus muutamalta viime vuodelta.

www.sauliiso-lahteenmaki.fi #sauli_iso_lahteenmaki

4.–22.1.2023 Ordotoksinen kirkko / Noora Isoeskeli / Elisa Sakko / Sirkka Tapio


Ordotoksinen kirkko
Intruusio – Kohde 6509
2021
sekatekniikkaveistos
10 x 20 x 13 cm

Ordotoksinen kirkko –
Intruusio II

INTRUUSIO II on pysähtynyttä hetkeä ilmentävä asetelmallinen installaatio. Ylösalaisen pyramidin kärki hohtaa valoa.
Veistokset sulavat, muotokuvat turmeltuvat.
Vallan symbolit luhistuvat.

ORDOTOKSINEN KIRKKO on anonyymien kuvataiteilijoiden muodostama kollektiivi, jonka kiinnostuksen, tarkastelun ja purkamisen kohteita ovat vallan symbolit, rakennelmat ja mekanismit. Kollektiivi katselee maailmaa okkultismin ja scifin sävyttämien lasien läpi ja hyödyntää työskentelyssään pääasiassa löydettyä ja kierrätettyä materiaalia.

INTRUUSIO II on ordotoksisen kirkon toinen julkinen ilmentymä. Ensimmäinen ilmentymä tapahtui Galleria Rajatilassa Tampereella 2022.


Noora Isoeskeli
(Past) Present (Future)
2022
kehystetty valokuvavedos
50 x 30 cm

Noora Isoeskeli –
______Worry, Be Happy 2

Näyttelyn nimi ______Worry, Be Happy 2 viittaa lausahdukseen: ”Don’t Worry, Be Happy”, joka on tullut tunnetuksi Robert ”Bobby” McFerrinin samannimisestä kappaleesta. Lauseen uudessa, muokatussa muodossa ”Don’t”-sana on pyyhitty pois ja murehtimisesta on tullut tasavertaista toimintaa onnellisena olemisen rinnalla.

Näyttelyteosten lähtökohtana on kokemus maailmasta tosien ja kuviteltujen tapahtuminen, tarinoiden ja unien kudoksena, jossa oma mielikuvitus ruokkii niin unelmia kuin pelkojakin. Teossarjan taustalla oleva ajatus on siinä kokemuksessa, joka tuntuu leimaavan tätä aikaa, jossa onnellisuuden keskellä on oltava jatkuvasti huolissaan ja huolien keskellä on syytä olla onnellinen. Se on kahden vastakkaiseen suuntaan työntyvän tunteen yhteensovittamaton liitto; kaksoistunne, heiluriliike ja puolelta toiselle kallistuva horisontti. Vaikka silmät eivät näe kauas, voi mielen katse harhailla oletetuissa tulevaisuuksissa ja jo kadotetussa menneisyydessä. Teokset ammentavat sen kaipuusta, mitä ei ole vielä menetetty, mutta joka on mahdollista menettää sekä siinä ilossa, joka on käsillä nyt.

Peilikuva on yksi näyttelyn teemoista. Teosten peilistä heijastuva kuva ei kuitenkaan ole kohteensa ilmi- ja näköiskuva, vaan toisenlainen kuvajainen, joka ilmentää paikkaamme ajassa eri tavalla kuin heijastus kiiltävällä pinnalla. Näyttelyn töiden materiaaleina on käytetty muun muassa pölyä, purukumia, vahaa ja muovia. Pölyn voi ajatella olevan ajan kulumisen tuottamaa materiaa, joka kertyy pinnoille huomaamattomasti kuin jonkinlaisena olemassaolon sivuhuomautuksena. Sen voi kuvitella levittäytyvän kaiken aikaa kaikkialle, hienovaraisesti, mutta ehdottomasti. Pöly näyttää peilin kuvajaisen rinnalla toisenlaisen kuvan, kuin metatiedon tapahtumasta, jota peili ei pysty taltioimaan. Se näyttää olemassaolomme hiukkasin.

Silikonimuotilla valetut vahaveistokset muistuttavat perinteisen valokuvan tallennusmekanismia: kumpikin niistä voi taltoida näköiskuvan kohteestaan. Valokuvassa ja vahaveistoksessa ajan voidaan ajatella jähmettyneen paikoilleen, mutta tätä jähmettymistä edeltävän ja sitä seuraavan liikkeen voimme edelleen kuvitella mielessämme. Valokuvan taltiontihetkeä edeltää ja seuraa kuvaajan ja kuvatun liike, vahan jähmettymistä muodonmuutos ja sula, paikalleen vielä asettumaton aines. Muovisen kukan muutos ajassa on puolestaan silmälle liian hidas taltioitavaksi. Siinä missä sen elollisen esikuvan ilmiasu on jo kohta muuttunut toiseksi, tekokukan visuaalinen muoto säilyy turmeltumattomana ajasta aikaan.

Galleria Uudessa Kipinässä esillä oleva kokonaisuus on ______Worry Be Happy– teossarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli esillä Valokuvagalleria Hippolytessä, Helsingissä kesällä 2022.

Noora Isoeskeli (s. 1982) on turkulainen kuvataiteilija ja valokuvataiteilija. Hän valmistui Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston valokuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2020 ja hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Isoeskeli työskentelee pääosin lavastetun valokuvan keinoin ja hänen työskentelynsä taustalla on pohdinta siitä, millainen valta katseella on näkevän ihmisen maailmassa. Hän ajattelee katsomista tapahtumaksi, johon liittyy, miten katsomme. Hänen pyrkimyksenään on teostensa kautta tuoda katse ja katsominen lähemmäs tilaa, jossa näkeminen muuttuu passiivisesta aktiiviseksi teoksi ja itse näkijä aktiiviseksi tulkitsijaksi. Isoeskeli ehdottaa, että maailmasta tekemämme tulkinnat sekä toimintamme on alisteisia sille, kuinka olemme oppineet havainnoimaan omaa paikkaamme siinä yksityisessä ja jaetussa kulttuurissa ja tilassa, jota kutsumme todellisuudeksi.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus. Näyttelyn kirjainmuotoilusta on vastannut Jaakko Suomalainen.


Elisa Sakko
A Fix, Attempt IV & V
2022
IV: kangas, lanka 68 x 14 cm
V: kankaat, lanka, 61 x 10 cm

Elisa Sakko –
A Fix

Virheen korjaaminen on kömpelöä, väkivaltaista, määrätietoista, hellää.

Korjaamiseen liittyy katumusta. Korjausyritys peittelee, harhauttaa ja parantelee. Virheen jälkeen totuutta voi venyttää tai virheitä katsoa läpi sormien.

Virheet saattavat toistua jatkumona. Korjaaminen onnistuu tai johtaa johonkin muuhun. Menetettyä voi yrittää korvata ja virheet liukuvat yli sukupolvien.

A Fix on joukko korjausyrityksiä.

Kokonaisuutta työstäessäni mietin korjaamisen ja peittämisen suhdetta. Paikkasin, koristelin ja jäljittelin pintoja. Mietin onttoutta, virheestä jäävää kiusallisuutta, menetystä, häpeää, korjauksen sympaattisuutta, onnistumista, eteenpäin menemistä, unohtamista ja muuttumista. Näyttelyn teokset käsittelevät rakenteita, päätöksiä ja tehtyjä tekoja sekä virheen tulkinnanvaraisuutta ja merkitystä.

Teosten materiaaleina on käytetty mm. erilaisia puun kappaleita, terästä, kankaita, nauloja, lankaa ja mustetta. Tutkimalla kappaleiden suhteita, kitkaa ja jännitteitä olen yrittänyt hahmottaa tilanteita sekä korjaamisen jälkeisiä tunteita ja lopputuloksia, mahdollisia välivaiheita. Kappaleet hakevat toisistaan läheisyyttä ja välilleen ilmaa muodostaen kokonaisuutta.

Elisa Sakko (s.1994) on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun AMK:n Taideakatemiasta toukokuussa 2022. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Turussa pääosin kuvanveiston ja installaation keinoin. Sakon työskentely pohjautuu vanhojen teosten hajottamiseen, sekä muihin löydettyihin ja saatuihin materiaaleihin, joita hän purkaa ja kasaa. Työskentelyä ohjaa etenkin kiinnostus materiaalin aktiiviseen toimijuuteen.


Sirkka Tapio
Puhdas keltainen
2021
sekatekniikka
15 x 24 x 3 cm
photo: Noomi Ljungdell

Sirkka Tapio –
Runoja työhuoneelta

Työhuoneeni läheltä purettiin yrityskiinteistö. Matkalla työhuoneelleni jäin usein katselemaan massiivisia purkutöitä, tuhottavien sekä siirreltävien materiaalien määrää ja sitä järjestelmää, kuinka jokin muuttuu toiseksi; aiempi talo tarinoineen ammottavan tyhjäksi tontiksi, metalliputket rakennustelineiksi, kivi ja vesi betoniksi, työenergia rakennukseksi. Koin siinä suunnattomassa materiaalien ja työn koreografiassa jotain kiehtovaa ja kaunista. Hyvä rakennus on osaavien rakentajien varassa. Ollaan tekniikan, materiaalitietouden ja käsityön perusasioiden äärellä.

Taiteilijana käsittelen, tutkin ja hyödynnän jatkuvasti lukuisia erilaisia materiaaleja ja työvälineitä. Yleensä niiden avulla muotoutuu maalaus tai piirustus. Joskus niitä jää myös käyttämättä, tulee tehtyä mokia ja siivottua roskiin.

Nyt opiskelin niitä toisin: paneuduin materiaalien luonteeseen, niiden synnyttämiin assosiaatioihin ja antauduin myös niillä leikittelyyn. Kooltaan pieni onkin suurta, koristeellinen tai leikkisä saattaa vaikuttaa kuin meditaatio. Virttynyt tiskirätti ylistää keltaista perusväriä tai betonilaatat tiivistävät kaiken oleellisen.

Tähän näyttelyyn olen rakentanut materiaalikoosteita, mitkä nostavat itse materiaalit arvoonsa.

Halusin myös esittää toisenlaisen esteettisen näkökulman. Ylijäämän tai kertaalleen hyljätyn olen nähnyt toisin, kauniisti. Materiaaleista tiivistyi visuaalisia runoja, jotka ovat samanaikaisesti sekä syvästi rauhoittavia että keventäviä. Teoksista tuli mielen liikutuksen amuletteja.

Olen nauttinut suunnattomasti näille materiaalirunoille altistumisesta.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Sirkka Tapio

8.–31.12.2022 Jyri Ala-Ruona / Juuso Joutsi / Anna Kuokkanen / Joonas Hyvönen


Jyri Ala-Ruona
The Labyrinth
2022
öljyväri kankaalle
138 x 85 cm

Jyri Ala-Ruona –
HIIT

Jyri Ala-Ruona on kiinnostunut energian ja kuvien vastaavuuksista erilaisina virtauksina. Näyttelyn maalauksissa eristelevyt ja sähköeristeet rinnastuvat ja limittyvät ihmiskehoon ja sen energiankulutukseen. Esimerkiksi hiki toimii teoksissa maalattuna merkkinä kehon virtauksista, mutta myös konkreettisesti maalausnesteenä. Näyttelyn nimi HIIT on nopeatempoisen kuntoilumuodon englanninkielinen lyhenne (High Intensity Interval Training) ja lausuttuna viittaa lämpöön (heat). Suhteessa teoksiin ja niiden erilaisiin toteutustapoihin nimi on monimerkityksinen. Ilkikurinen humoristisuus, kuvallinen leikittely ja liioittelu ovat Ala-Ruonalle työkaluja, joiden avulla hän käsittelee kysymyksiä taiteilijuudesta ja maalaamisen mahdollisuuksista.

Jyri Ala-Ruona (s.1986) on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Muotoilu- ja Taideinstituutista vuonna 2011 sekä kuvataiteen maisteriksi maalaustaiteen osastolta Kuvataideakatemiasta vuonna 2020. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyt esimerkiksi Galleria Myymälä2:ssa, Taidekeskus Mältinrannan studiossa sekä Galleria Katariinassa. Hänen teoksiaan on muun muassa Espoon modernin taiteen museo EMMAn sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.


Juuso Joutsi
Aikuinen ihminen siivoaa
2021
akryyli ja pigmenttivedos MDF-levylle
152 x 120 cm

Juuso Joutsi –
Kolhut

Juuso Joutsin maalausta ja valokuvaa yhdistelevistä teoksista koostuva näyttely käsittelee yksilön identiteetin ja minuuden rakentumista ja siihen ajan myötä vaikuttavia tekijöitä.

Maalaukset käsittelevät eri osa-alueita jotka ovat muokanneet teosten päähenkilön tämänhetkiseen muotoonsa. Ympäristön vaikutus, kriisit, valta-asetelmat sekä yksilön oma tietoinen ja tiedostamaton rakentuminen ovat lähtökohtaisia teemoja joiden käsittelyn kautta kuvat ovat syntyneet.

Kokonaisuuden yhdistävänä tekijänä on dilemma siitä, kuinka suuri tietoinen rooli ja sitä kautta vastuu itsensä rakentumisesta yksilöllä on.
Näyttelyn ei ole tarkoitus olla tyhjentävä selonteko, joka tarjoaisi vastauksia, vaan
yritys visualisoida yksittäisiä ajatuksia aiheesta, joka jollain tavalla on läsnä jokaisessa tekemässämme ratkaisussa.

Teoksissa leikitellään aiheilla, joiden ääreltä turha vakavuus on etäännyttänyt kokijan. Keskeneräinen, rujon humoristinen estetiikka pyrkii madaltamaan kynnystä tuntea tulkita kuvia suoraan, katsojan omistakin lähtökohdista.

Juuso Joutsi on valmistunut Taidekoulu MAA:sta 2010 ja toiminut siitä saakka kuvataiteilijana. Omia maalauksiaan esittelevien näyttelyiden lisäksi hän on viime vuosina Ollut osana monimediallista Halo Kaisto -projektia. Joutsi asuu ja työskentelee Helsingissä.


Anna Kuokkanen
Sasalle Helsingin Klubitalon yhteisö ja hänen siellä tekemänsä työ on ollut korvaamatonta myös koronapandemian aikana.

Anna Kuokkanen –
Samassa veneessä

Koronapandemian aiheuttama poikkeustila mullisti suomalaisten elämän maaliskuussa 2020. Koronaan liittyvät rajoitukset pysäyttivät monia itsestäänselvyyksinä pidettyjä yhteiskunnan toimintoja ja sosiaalinen kanssakäyminen piti rajoittaa minimiin.

Pandemian aikana mediassa ja julkisessa keskustelussa toisteltiin ajatusta siitä, että olemme koronakriisin myötä kaikki samassa veneessä, Suomessa ja globaalisti. Se oli lohdullinen ajatus, mutta ei aivan totta. Todellisuudessa emme kaikki olleet samassa veneessä, kuten emme normaalitilanteessakaan ole. Sosioekonominen asema, elämäntilanne, ikä, terveydentila ja sosiaaliset verkostot vaikuttivat siihen, miten koronapandemia vaikutti ihmisten elämään.

Koronarajoitukset osuivat vakavimmin niihin, jotka olivat hankalassa tilanteessa jo ennen koronaa. Yksinäiset olivat entistä yksinäisempiä, työttömillä oli entistä vähemmän arkea kannattelevia rakenteita ympärillään.

Suomessa koronaa käsittelevissä mediaesityksissä näkökulma oli usein keskiluokkaisen työssäkäyvän perheellisen, joka kamppaili etätyön, koronakaranteenien sekä perheen ja työn yhteensovittamisen kanssa. Näkökulma jätti kuitenkin paljon ulkopuolelleen. Suurin osa suomalaisista tekee sellaista työtä, jota ei voinut koronankaan aikana tehdä etänä. Monilla ihmisillä ei ylipäätään ollut päiväntyön ja perheen kaltaisia rakenteita suojanaan poikkeustilan aikana.

Kuvasin tätä näyttelyä varten työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä koronapandemian aikana. Kertomukset heidän korona-ajastaan osoittavat, että monet kokemukset pandemiasta ovat jaettuja. Toisaalta ne tekevät näkyväksi myös yhteiskunnallisia eroja. Pandemian jälkihoidossa nämä erot tulisi tunnistaa ja kohdistaa tukea niille, jotka ovat kärsineet poikkeuksellisista oloista eniten. Yhteiskunnalliset ja hyvinvointiin liittyvät erot ovat olemassa edelleen, vaikka pandemia ei enää rajoita arkeamme.


Joonas Hyvönen
A Hollow’s Dream
2022
3d-animaatio

Joonas Hyvönen –
A Hollow’s Dream

A Hollow’s Dream on 3d-animoitu videoteos, joka kertoo satumaista tarinaa kissojen kiipeilypuuta muistuttavaa rakennelmaa yhä korkeammaksi rakentavista ja sitä asuttavista pirumaisista olennoista. Piruilla on yhteinen päämäärä, joka ajaa heidät päättymättömään rakennusprojektiin määrätietoisuudella, jota ei uhkaa edes se, että päämäärä pysyy aina saavuttamattomissa ja rakennuksen perustukset alkavat jo pettää.

Joonas Hyvönen (s.1990) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hyvönen työskentelee tarinallisesti usein digitaalisten ilmiöiden parissa eritoten 3d-animaatiota hyödyntäen. Hyvönen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016 ja osallistunut näyttelyihin Suomessa sekä ulkomailla.

16.11.–4.12.2022 Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää / Susanna Selin / Elina Strandberg / Tanskanen & Siipola


Tiina Salmi
Vaaleaa
2022
viivasyövytys, imageon, akvatinta
60,5 x 53,5 cm

Satu Loukkola, Tiina Salmi & Annukka Visapää –
Mielestä

Satu Loukkola, Tiina Salmi, Annukka Visapää, kolme Lahdessa ja Järvelässä asuvaa taiteilijaa.

Luonto ja mieli nivoutuvat ikiaikaisesti meidän ihmisten olemukseen. Vaikka ihminen on vain yksi eläinlaji maailman lajien joukossa, on ihminen ottanut yliotteen planeetastamme.

Vasta viime aikoina on alettu myös tieteellisen tutkimuksen kautta hyväksyä luonnon kokonaisvaltainen merkitys ja sen energeettinen yhteys sekä vaikutus ihmiseen. Tiedämme vähän, mutta intuitiolla voimme kokea yhteyttä kaiken maa-planeetalla kasvavan, elävän ja olevan kanssa. Etenkin nyt tässä epävakauden maailmantilanteessa, luonnon energia ja sen tasaava voima ihmismielen auttajana korostuu.

Tämä yhteys luontoon ja ihmismieleen on meitä kolmea yhdistävä tekijä ja aina läsnä työskentelyssämme.


Susanna Selin
she could have split me compeletely in two halves 2
2022
valokuva silisecille
30 x 20 cm

Susanna Selin –
always remember silkiness and water bodies

Susanna Selinin always remember silkiness and water bodies -näyttelykokonaisuudessa kehon muodot ja lihallisuus rinnastuvat luonnon samaistuttaviin muotoihin ja pintoihin rakentaen ajatuksellisia siltoja kuvien välille. Luontoa kosketetaan ja se koskettaa.

Eri tekniikoin toteutettujen valokuvateosten kautta Selin tarkastelee ekokriisin myötä vaikeutuneen luontosuhteemme aiheuttamaa hämmennystä. Se voi saada aikaan tunteen oman elämän kokemisesta absurdina esityksenä. Näyttelyssä häpeän ja rakkauden tuntemukset sulautuvat yhteen suhteessa meitä ympäröivään todellisuuteen. Luonto koetaan teoksessa feminiinisenä ja haavoittuvana tilana. Valokuvasarja on osittain kuubanamerikkalaisen taiteilijan, Ana Mendietan teoksista inspiroitunut jatkuvassa prosessissa oleva kokonaisuus.

Voiko ääni muuttaa valokuvan katsomisen kokemusta? Teoskokonaisuudessa tavoitellaan konnotaatioita kuvien ja äänimaisemien välille muodon esittämisen ja vertauskuvallisuuden kautta.

Susanna Selin on valokuva- ja videotaiteilija, joka työskentelee kotikaupungissaan Helsingissä. Taiteellisessa tutkimuksessaan hän tarkastelee ihmisen ja luonnon välisiä valtasuhteita. Selinin taiteelliset prosessit vuorottelevat rakennetun ja spontaanin kuvan välimaastossa. Erityisinä kiinnostuksen kohteina hänellä on arjen absurdius ja asetelmat ekokriisin myötä vaikeutuneessa luontosuhteessa. Selinin teoksia on ollut aiemmin esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä Suomessa ja hän debytoi kahden yksityisnäyttelyn myötä loppuvuonna 2022 Oulussa ja Lahdessa. Näyttelyä ja taiteilijan työtä ovat tukeneet Taiteen Edistämiskeskus ja Finnfoto.


Elina Strandberg
Lentoharjoituksia
2022
kuivatut ja prässätyt kasvit, valokuvat, metallilanka, japaninpaperi, styrox, valo
30 x 40 x 30 cm
kuvaaja: Jesse Avdeikov

Elina Strandberg –
Heinäteatteri

Heinäteatterin näyttämöillä on esillä elämään kuuluva häilyväisyys: hauraus, rosoisuus ja kauneus. Itse näyttämötkin ovat henkäyksenkevyitä. Materiaaleina on käytetty kuivattuja, herkästi murtuvia kasveja, ohuinta löytämääni japaninpaperia sekä vanhoja kuvia.

Rakennan kuivatuista tai prässätyistä kasveista heinäveistoksia. Ne voivat olla installaatioita, veistoksia tai kollaaseja metsistä ja lähiluonnosta löytämistäni materiaaleista. Heinäteatteri on ollut jatkoa näille heinäveistoksille. Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten kokoa, mutta rakentaessani teoksia minua inspiroivat aina valo, ilmavuus ja muoto.

Idea teatterimaisista näyttämöistä syntyi korona-epidemian aikana. Syksyllä luonnossa kävellessäni näin metsiköissä kukintoja, joita ensimmäiset pakkasyöt olivat kurittaneet. Sisukkaat ja pinnistelevät kasvustot, Kauniit ja Rohkeat, toivat mieleeni lockdownin kanssa kipuilevat kaupunkilaiset. Lopulta teosten teemaksi kasvoi tämä elämämme epätäydellisyys ja haavoittuvaisuus sekä juuri näiden asioiden takia, myös sen erityislaatuinen kauneus.

Aloin keräämään ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan korona-ajasta. Tähän tarjoutui tilaisuus kesäkuussa 2021 Olohuone 306,5 festivaalissa Turussa, johon osallistuin performanssilla ja kahdella rakentamallani faunilla. Haastattelimme faunien kanssa turkulaisia siitä miten korona oli vaikuttanut heidän elämäänsä. Joitain näistä keräämistäni tunnelmista päätyi myös heinäteatterin näyttämöille.

Näyttämöissä on ripaus aasialaista varjoteatteria ja hitunen view master -tunnelmaa. Ohueksi maatuneet ja valoa läpäisevät kasvit saavat valaistuina aikaan kolmiulotteisen, maisemallisen tilan heinien teatterille. Hahmot ovat valokuvista ja myöhäissyksyn kukinnoista rakennettuja kollaaseja ja ihmisen sekä luonnon kuvitteellisia hybridejä. Teoksien maailmat toimivat mielikuvituksen herättäjinä katsojalle.

Teosten estetiikkaan sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Elina Strandberg
Kuvanveistäjä


Tanskanen & Siipola
Jonnekin tuntemattomaan

Tanskanen & Siipola –
Jonnekin tuntemattomaan

Näyttelytilassa istuu mustiin pukeutunut hahmo katsellen seinälle heijastettua metsämaisemaa. Aika vaikuttaa pysähtyneen. Jos jää katselemaan, alkaa kuvassa nähdä pientä liikettä.

Teosta katsellaan näyttelytilan ulkopuolelta ikkunasta.

Pasi Siipola ja Tiina Tanskanen ovat Kuopiossa asuvia kuvataiteilijoita. He työskentelevät valokuvan parissa, aikaan ja muistoihin liittyvien teemojen innoittamana.

8.–13.11.2022 Lahden Taidelainaamon teosvälitys


Lainaamon teokset esittäytyvät Galleria Uuden Kipinän kaikissa näyttelytiloissa 8.-13.11.2022. Teoksia ei ole nähty aiemmin Lahden Taidelainaamossa. Mukaan on tulossa myös tavallista suurempia (yli 100 x 100 cm) teoksia. Teokset saa mukaan heti. Teosvälityksessä on esillä ainakin maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja valokuvaa.

Lahden Taidelainaamon taiteilijat ovat pääosin päijäthämäläisiä. Taidelainaamo välittää Lahden Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin ja Valokuvataide ry:n kuuluvien taiteilijoiden teoksia.

Teoksen voi lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla, kunnes teos tulee kokonaan maksetuksi. Kuukausimaksu on koroton.

 

Teosvälitysnäyttelyn avajaiset ovat maanantaina 7.11. klo 18–20. Avajaisissa nähdään Sami Leutolan ja Meri-Tuuli Risbergin esitys, joka alkaa n. klo 18.30. Lämpimästi tervetuloa!

Teosvälitysviikon muu ohjelma Galleria Uudessa Kipinässä:

9.11. klo 17–19:
Luovan kirjoittamisen työpaja, vetäjänä kirjailija Katriina Ranne. Ota mukaan omat kirjoitusvälineet.

10.11. klo 18–20:
Pimeesti taidetta -ilta. Koe taide taskulampun valossa!

11.11. klo 18–19.30:
Paneelikeskustelu luovuudesta ja teoksen synnystä. Poikkitaiteellisen paneelin keskustelijoina Katja Härkki, Terhi Kaakinen, Leena Keizer, Minja Koski ja Katriina Ranne.

13.11. klo 14–16:
Teoksen takana -taiteilijatapaaminen. Vapaamuotoista keskustelua taidevälitystapahtuman teoksista, vetäjänä kuvataiteilija Nelli Penna.

Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

19.10.–6.11.2022 Fern Orchestra / Katya Lesiv * / Jari Huhta / Deniz Hartikainen


Fern Orchestra
Pullopuutarha
2019

Fern Orchestra –
Gardens – Plant Series X

Näyttelyssä nähdään mm. huonekasveista koostuva bändi, säveltävä peikonlehti ja maailman ensimmäinen kasveille suunnattu elokuva.

Kasvikupla” (2021) on sekä huonekasveista koostuva bändi että interaktiivinen valo- ja ääni-installaatio, jota yleisö voi soittaa. Miltä kuulostavat saniaiset, kun niitä kosketellaan, suihkutetaan ja valaistaan? Kasveihin kiinnitettyjen sensoreiden lähettämä tieto muutetaan ääneksi. Fern Orchestran ihmisjäsenet järjestävät avajaisissa kasvijamit, joissa on myös mahdollisuus kokea kasvisaatio. Jameissa kuka tahansa voi löytää sisältään kasvi- instrumentalistin ja tapailla Paranoidia.

Teoksessa ”Notation of a Monstera” (2022) peikonlehti piirtää toimintonsa teokseksi näyttelyjakson aikana. Galleriaresidenssissä syntyvä graafinen notaatio on tiettävästi maailman ensimmäinen kasvin kirjoittama sävellys.

Videoteos ”Perceptions” (2021) on kasveille suunnattu elokuva, jota myös ihmiset voivat katsoa yhdessä kasvin kanssa. Elokuva tutkii valon aikaansaamaa liikettä triptyykkinä valon, ihmisen ja kasvin näkökulmasta. Minkä kasvin haluaisit tuoda elokuviin? Teos saattaa sisältää herkille kasveille mahdollisesti järkyttävää materiaalia. Galleriasta on mahdollista lainata kaverikasvi, jonka kanssa elokuvan voi katsoa, jos oma kasvi ei pääse mukaan.

Fern Orchestra on v. 2017 perustettu taide- ja tiedekollektiivi, joka on tutkinut aikaisemmissa Plant Series -teoksissa mm. fotosynteesiä, suljettua biosfääriä, kasvien neurologiaa ja taksonomiaa. Orkesteri työskentelee taiteen eri aloilla tehden mm. performansseja, valo- ja äänitaidetta sekä nykytanssia. Teoksillaan Fern Orchestra haluaa nostaa keskiöön ihmisen, valon ja ympäristön suhteen. Gardens-näyttelyn toteuttavat Fern Orchestran Markus Heino, Vespa Laine ja kasvit.

#kaikkipaitsifotosynteesionturhaa

Näyttelyä ovat tukeneet Koneen säätiö, Taiteen keskustoimikunta ja Svenska Kulturfonden

 


Katya Lesiv
I am Rada IV
mustesuihkuvedos
koko vaihtelee

* Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely:
Katya Lesiv –
I am. Rada / Я Рада / Minä olen. Rada

I am Katya Lesiv, a Ukrainian artist. Rada is the name of my daughter. Rada in Ukrainian means “happy” “satisfied”.
The photographic series I am. Rada is a way of witnessing presence, body and state. Since the beginning of my pregnancy I’ve felt an intuitive, physical need for documenting the present state at a certain point in time.

The distance created by the act of photography has also given me a stable feeling of I AM, relief.

Olen Katya Lesiv, ukrainalainen kuvataiteilija. Rada on tyttäreni nimi. Ukrainaksi se tarkoittaa “onnellista”, taikka “tyytyväistä”.
Teoskokonaisuuteni Minä olen. Rada todistaa läsnäoloa, kehollisuutta sekä erilaisia olotiloja. Raskauteni alusta saakka olen kokenut intuitiivista ja lähes fyysistä tarvetta dokumentoida erilaisia tiloja nykyhetkessä.
Valokuvauksen luoma etäisyys on samalla antanut minulle helpottavan kokemuksen tasapainosta, Minä olen.

Katya Lesiv on työskennellyt kesällä ja syksyllä Saaren kartanon residenssissä osana Helsinki International Artist Programin ukrainalaisille taiteilijoille suunnattua hätäresidenssiohjelmaa. VTRY kutsunäyttelyn toteutuksessa on tehty yhteistyötä HIAP:in kanssa.


Jari Huhta
Olen työtön ja teen kaikkea sälää
2022
öljy kankaalle
80 x 80 cm

Jari Huhta

`Etanan studiossa työt valmistuvat ensi viikolla tai sitten vuoden päästä – ei sitä koskaan tiedä…`

Jari Huhdan näyttelyssä on esillä taiteilijan viimeaikaisia töitä.


Deniz Hartikainen
Challanging rug
2021
hand-tufted
48 x 48 cm

Deniz Hartikainen –
My Cat Hates You

Deniz Hartikainen is a Turkish-Kurdish, USA-born textile artist based in Jyväskylä. She is a bachelor of Law and currently majoring in Visual Communication Design. Deniz reflects on the anxiety and worries with humor through hand tufting and colorful materials. She combines traditional weaving and tufted techniques with contemporary and feminist critics.

The exhibition ‘My Cat Hates You’ reflects on confusion, restlessness and isolation through quirky textiles. The works are a collection of hand tufted wall rugs that will be installed intuitively just as they were created.

My life split into two, Finland and Turkey.. Jyväskylä feels like it’s in the middle of nowhere.. I must move south.. I hate leukemia.. Time to make more rugs. I feel like some wax play.. I feel miserable yet grateful.. My cats are so adorable..

www.denizhartikainen.com
Instagram: @denizhartik

28.9.–16.10.2022 Miina Aho / Marika Kotiranta / LTG:n kutsunäyttely: Jaana Paulus / Jarmo Koponen


Miina Aho
Tide I
2022
serigrafia
74 x 54,5 cm

Miina Aho –
Swell

Viiva laineilee tilassa. Se hyökyy ja keinahtelee, paisuu ja turpoaa. Käsi hamuaa aaltojen rytmiä, tavoittaa jotain sinne päin. Kynän jättämät, huojuvat jäljet laajenevat ja asettuvat painopinnoille valtaviksi, viivojen velloviksi massoiksi. Ne esiintyvät rajattuina otoksina liikkeestä ja karkaavat mielessä yli reunojen, täyttäen tilan kokonaan.

Näyttelyn teoksissa jälki esiintyy kahden eri menetelmän kautta, kun käsin piirretty muuntuu serigrafialla painetuksi. Painomenetelmä toimii välineenä käsitellä ja muovata alkuperäisen kuvan luonnetta: painoprosessin kautta piirretyn viivan mittasuhteet ja materiaalinen sisältö ja ympäristö muuttuvat. Jäljen koolla leikkiminen on toiminut lähtökohtana näyttelyn teoksille ja tuonut viivan parissa työskentelyyn uuden lähestymistavan. Tulitikkuaskin kokoinen piirros venyy äärimmilleen ja asettuu seinää peittäväksi pinnaksi. Suurennoksen äärellä pääsee lähemmäksi viivan ydintä ja sisältöä. Samalla huomaa jäljen kasvaneen joksikin muuksi.

Miina Aho (s.1990, Hämeenlinna) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka työskentely pohjautuu välineen, ajan ja materiaalin merkitysten pohtimiseen. Aho tutkii piirrosjäljen ja painomenetelmän suhdetta käyttäen piirrettyä kuvastoa materiaalina painetulle kuvalle. Menetelmien rajapinnalla muodostuva, kahden välineen ominaispiirteet sisältämä jälki toimii inspiraationa teoksille. Aika näyttäytyy Ahon työskentelyssä sekä visuaalisena jäljen toistona että performatiivisena teon toistona painaen. Teoksissa on nähtävissä myös toiston mahdollistama rajattomuus. Painomenetelmän materiaalisuudesta ja sen tutkimisesta on tullut osa Ahon työskentelyä itsevalmistamien, kasvipohjaisten painovärien kautta. Aho valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2022.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.


Marika Kotiranta
Armo
2022
akryyli kankaalle
120 x 110 cm

Marika Kotiranta –
Kaikki onnelliset aamut

Kaikki onnelliset aamut.
Tulevat, menetetyt.
Menneet,
lähes haalistuneet.

Olen yrittänyt kohdata sotaa paenneiden ihmisten tunteita ja ajatuksia. Aihe on niin laaja, että tuntui kuin olisin vain hipaissut pintaa. Oli tietoinen valinta etten kuvannut sotaa ja sen kauhuja. Olen keskittynyt ihmisiin, jotka ovat päässeet fyysisesti turvaan sodan keskeltä, mutta se kaikki on heidän sisällään. Pelko, suru ja epävarmuus. Jatkuva huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta. On vaikea tietää, missä ja miten omaa elämää jatkaisi ja rakentaisi.

Koen ja näen asiat hyvin voimakkaasti väreinä. Työskentelyni lähtökohtana ovatkin useimmiten värit ja vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Abstraktin ilmaisun keskellä on joitain tunnistettavia muotoja ja asioita. Yleensä teoksissani vaihteleekin abstraktin ja esittävän välinen suhde aiheesta riippuen.

Asun ja työskentelen Lahdessa.

Kauno ry on tukenut tätä näyttelyäni pienprojektirahalla. Lämmin kiitos!

Instagram: @marika.kotiranta
Facebook: Marika Kotiranta Art


Jaana Paulus
Elämän karuselli
2021
puupiirros ja kultaus
60,5 x 91,5 cm

Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely:
Jaana Paulus –
Reduktio puupiirroksia / Reduction woodcuts

Muistot elämän hauraudesta ja ihmisten toisilleen aiheuttamat kärsimykset ovat toistuvia teemoja Jaana Pauluksen teoksissa, mutta myös omat kokemukset luonnon kauneudesta ja loistosta. Hänen teoksensa paljastavat elämän haavoittuvuuden, mutta korostavat samalla luonnon voiman siirtymistä ihmiseen.

Human memories, the poignancy of life and growing, suffering caused by fellow humans for example in wars are recurring themes in the prints of Jaana Paulus, but also experience of the nature’s infinite beauty or splendour. Her works reveal life’s vulnerability, but at the same time emphasize the transmission of power from nature to human being.


Jarmo Koponen
Night Stand
2018
akryylivalokuva
100 x 125 cm

Jarmo Koponen –
Someplace

Jarmo Koposen valokuvat kokoelmasta Someplace esittävät paikkoja jotka ovat saaneet hänet pysähtymään. Ne ovat tuntuneet merkittäviltä, jokainen omalla tavallaan. Nämä ovat kuvia ensisijassa ajasta, paikasta ja tunnelmasta, mutta myös siitä mitä Koponen kokee esteettisesti kiinnostavana. Hän ei pyri kertomaan tarinaa, vaan suurikokoisten vedosten ja yksityiskohtien välityksellä kutsuu katsojan pysähtymään ja kokemaan nämä teokset, ja teosten esittämät paikat, omalla tavallaan.

Jarmo Koponen on Korpilahtelaissyntyinen suomalais-amerikkalainen kuvataiteilija joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Intiassa. Hänellä on ollut näyttelyitä sekä USA:ssa, että Suomessa. Hänen pää ilmaisukeinonsa ovat tällä hetkellä valokuvaus ja suurikokoiset puupiirroksiin pohjautuvat sekatekniikka työt.

7.–25.9.2022 Ilona Romunen / Anni Kristiina / Tapio Mömmö / {TES}


Ilona Romunen
Nimetön
2022
öljy mdf:lle
70 x 87 cm

Ilona Romunen –
Luontokuva

Kävelen puiston halki.
Nämä pientareet lakosivat viime kesän kuivuudessa heinäkuussa
ja tuon puun lehdet varisivat koppuroina maahan. Janoiset kimalaiset etsivät vettä.
Mutta nyt on tihkusadetta.

Umpeenkasvavan merenlahden rannalla sataman vieressä sinä kuvaat hyönteisiä
ja minä kuvaan sinua kuvaamassa.
Citymarketin ikkunoista heijastuu kesäyön
valheellinen keveys.

Kasvukauden hetket täällä ovat pysymätön reviirini. Otan kuvia puhelimellani, jotta muistaisin,
miltä kaikki näytti,
mutta pian luontokuvani sekoittuvat unikuviin.

Näyttely koostuu maalauksista, jotka pohjautuvat puhelimella kuvattuihin kuviin lähiluonnosta. Ja mielikuviin ja muistoihin sekä nykyhetken nostalgisointiin muutoksen keskellä. Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.


Anni Kristiina
Just waiting for
2021
lyijykynä
94 x 62 cm

Anni Kristiina –
Lockdown

Anni Kristiinan näyttely Lockdown koostuu suurehkoista lyijykynäpiirustuksista, joissa on kuvattu ihmistä, ja ihmiskehoa. Kokonaisuus on valmistunut koronaviruspandemian aikana, vuosina 2021–2022. Teokset pyrkivät kuvaamaan tiettyä mielentilaa, mutta nimi Lockdown viittaa myös viimeaikaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Pitkään jatkunut koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne, yhteiskunnalliset rajoitustoimenpiteet, sekä niistä seuranneet keskustelut, ovat herättäneet uudella tavalla pohtimaan eristyneisyyttä, ja sen vaikutuksia yleisesti. Eristäytyä voi itse, se voi olla pakon sanelemaa, tai muiden toimista johtuvaa. Se voi olla konkreettista fyysisesti erossa olemista, tai henkinen tila. Teokset kuvaavat taiteilijan näkemystä, sekä omia kokemuksia siitä, mitä on henkinen lockdown, jonkinlainen pysähtynyt välitila.

Anni Kristiina (s.1990) on Lahtelaissyntyinen kuvataiteilija, joka asuu Lappeenrannassa. Anni työskentele piirustustaiteen sekä taidegrafiikan parissa. Viimevuosina taiteellinen työskentely on keskittynyt pääasiassa lyijykynällä piirtämiseen. Teoksissa yhdistyvät usein realistinen ilmaisu, sekä hienovarainen symboliikka. Anni kuuluu Etelä-Karjalan Taiteilijaseuraan, Lahden Taidegraafikoihin, sekä Suomen Taidegraafikoihin.

Taiteellista työskentelyä on tukenut Karjalaisen Kulttuurin edistämissäätiö.


Tapio Mömmö
Turvatarkastus
2022
öljyväri kankaalle
130 x 100 cm

Tapio Mömmö

Tapio Mömmön öljyvärimaalauksien aiheet käsittelevät tunnelmia ja outoja tapahtumia. Näitä surrealistisia tapahtumia hän luo yhdistelemällä ja sulauttamalla erilaisia muotoja toisiinsa. Yleensä hänen teoksissaan on myös ihmishahmoja, jotka toimivat kokijoina omituisille tapahtumille ja asiamerkityksille. Lähtökohtaisesti Mömmö ei pyri ennalta suunnittelemaan tai miettimään tulevia teoksiaan, vaan antaa sattumien ja alitajuisten tapahtumien johdattaa teosteni syntyä. Hänen maalaus hetkensä ovatkin hyvin kaaottisia tapahtumia, ilman järjellistä ajattelua. Sanaton mieli johdattaa prosessia ja yleensä lopputoloksina on teoksia jotka hämmentää ja kummastuttaa. Mömmö toivoo, että hänen teoksiaan katselevat kokisivat myös näitä samoja tunnetiloja. Tapio

Mömmö on Kuvataiteilija, joka valmistui Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi 2011. Mömmö maalaa pääsääntöisesti öljyväreillä, mutta on myös kiinnostunut akvarelleista ja digimaalaamisesta. Taiteilija asuu ja työskentelee Imatralla.

Taiteen tekemistä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto sekä Taiteen editämiskeskuksen Kaakkois-Suomen taidetoimikunta.


{TES}

{TES} –
Unknown Measures, 60,98201°N, 25,66834°E

Unknown Measures on teos, joka muotoutuu uudelleen aina esityssijainnin mukaan. Teoksessa sijaintipaikan ilmakuva on muutettu algoritmiseksi maisemaksi, jolloin ympäristödatan alkuperäinen tiedollinen merkitys on riisuttu pelkäksi visuaaliseksi tekstuuriksi.

Teos on toteutettu itse laatimamme algoritmin avulla, joka muodostaa alueen ilmakuvasta abstraktin 3d-muodon. Ilmakuva on kohdistettu galleriatilan sijaintiin niin, että teos keskittyy kohtaan, jossa teoksen katsoja seisoo. Mitattu ja laskennallinen tieto ympäristöstä on muuttunut itse ympäristöksi, eräänlaiseksi algoritmiseksi maisemaksi, jonka keskiössä olemme itse katsojina ja vaikuttajina.

Teos johdattelee katsojat tiedollisen epävarmuuden äärelle ja tuo esille meitä ympäröivän valtavan digitaalisen informaatiomassan. Samalla se rinnastaa teknologisen vuorovaikutuksen ja suhteemme ympäristöömme – me näemme ja tulkitsemme kaiken aina oman subjektiivisen kokemuksemme kautta.

Perinteisesti informaation visualisoinnin tarkoituksena on tuoda esille olennaisia havaintoja suuresta tietomassasta ja saattaa näkyviin piileviä yhteyksiä tai toistuvia kuvioita ja malleja. Teos puolestaan tuo esille, miten elämme digitaalisen informaation ympäröiminä, ja miten ajallemme on yhä tärkeämpää löytää todellisia näkemyksiä ja merkityksiä kasvavan tietomäärän seasta, sillä kykymme tuottaa informaatiota on ylittänyt kykymme ymmärtää sitä.

Emme kuitenkaan halua rajata teoksen tulkinnallista kehystä liian tarkasti, vaan tarkoitus on, että teoksen immersiivinen visualisointi ja äänimaailma luovat kokemuksen, joka mahdollistaa tulkinnallisen moninaisuuden.

{TES} on mediataideryhmä, jonka muodostavat Tea Söderlund, Eetu Henttonen ja Sami Luusalo. Ryhmän interaktiiviset teokset luovat kokijalleen tilan ja mahdollisuuden tutkia vuorovaikutuksen merkityksiä. Veistoksellisia elementtejä, ääntä, liikkuvaa kuvaa ja uusia teknologioita yhdistelevät teokset saavat muotonsa aina uudelleen jokaisen katsojan kohdalla, ja siten ne muodostavat sekä konkreettisia että vertauskuvallisia yhteyksiä digitaalisen ja fyysisen todellisuuden välille. Yleisinhimillisiä teemoja käsittelevissä teoksissa havainnointi, läsnäolo ja toiminta rinnastuvat vuorovaikutukseemme muiden ja ympäristömme kanssa.

17.8.–4.9.2022 Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely: Marjatta Hanhijoki / Mikko Kallavuo / Jan Jämsén / Marika Hyvärinen


Lahden Taidegraafikot ry:n kutsunäyttely:
Marjatta Hanhijoki – Silminnähden 2. – Synbarligen 2. – Visibly so 2.

Näyttely on jatkoa saman nimiselle näyttelylle Helsingin Taidehallissa 13.11.2021-2.1.2022. Näyttelyn nimessä nro 2. viittaa siihen.
Kolmas saman niminen näyttely on tulossa kesällä 2023 Oulun Taidemuseoon, silloin nro lopussa on tietenkin 3.

Teoksissa on kooste eli retrospektiivi tuotannostani n 50 vuoden ajalta.

Teosten aihepiirit vaihtelevat asetelmista interiööreihin, ihmisistä eläimiin, yksityiskohdista yleiseen. Malleista on tullut ystäviäni ja ystäväni ovat olleet malleinani.

Työskentelen akvarellin, piirustuksen, grafiikan, valokuvan menetelmin ja työhuoneeni ovat paitsi mallien kotona myös työhuoneillani Helsingissä, Komin kylässä Ylöjärven kaupungissa ja Hailuodossa.
Matka työhuoneelta toiseen on kuin puhdas suihku sekä silmilleni että mielelleni.

Helsingissä 15.5.2022 Marjatta Hanhijoki

www.marjattahanhijoki.net

Marjatta Hanhijoki, Japanilaiset sakekupit, Fiski, 2016, akvarelli

Mikko Kallavuo – Kvartsipölyä tuulessa

Mikko Kallavuon Kvartsipölyä tuulessa -näyttely koostuu valokuvista, yhdestä videoteoksesta ja yhdestä maalauksesta. Aiemmin enemmän maalarina tunnetun tekijän tuotannossa valokuva ja video ovat alkaneet näytellä merkittävämpää roolia.

-Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta, asioiden dokumentoinnista. Kamera on kulkenut mukanani pitkään, jo ennen taidekouluakin. Ja pitkään meni niin, että valokuva toimi lähinnä maalaukseni ensimmäisenä luonnoksena. Vuonna 2021 valokuvistani alkoi kuitenkin tulla enemmän omia itsenäisiä teoksiaan. Syy oli hyvin käytännönläheinen. Tähän mennessä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta jokainen muraalini on tuhoutunut rakennuksen mukana. Jos muraalin haluaa hetken aikaa nähdä, täytyy viivana juosta paikan päälle, koska hetken päästä sitä ei enää ole olemassa. Ja koska jokaisella muraalitaiteesta kiinnostuneella ei ole mahdollisuutta viivana juosta joka paikkaan, tulin siihen tulokseen että alan dokumentoimaan sekä teoksiani että omaa työskentelyäni, esittämään valokuvina sekä tuhoutuvia rakennuksia että muraaleitani.

Mikko Kallavuo on kiinnostunut erilaisten rakennusten historiasta, siitä keitä ihmisiä rakennuksissa on aikanaan asunut tai työskennellyt. Kallavuon teoksissa kuvat resonoivat menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Esillä on muun muassa Sahanpurua tuulessa – teos, jossa tekijä on valokuvannut itsensä maalaamassa teosta joka esittää osittain pelastunutta rakennusta. Kyseinen maalaus on toteutettu nyt jo tuhoutuneen Imatran Sulattimon vanhan paloaseman porraskäytävän seinään. Samoja portaita pitkin pelastustyöntekijät ovat aikanaan kulkeneet pelastamaan ihmisiä ja rakennuksia. Teoksessa Vuoksen ylitys Vuoksi ylitetään Mansikkakosken ratasillan kautta nykyaikaisella autolla, mutta sekin kuva resonoi tekijän mielessä eri aikakausia.

-Mansikkakosken ratasilta on todella hieno. Sitä katsellessani en osaa olla miettimättä keitä he olivat jotka sotaa paetessaan ylittivät Vuoksen juuri siitä kohdasta? Mistä he olivat tulleet ja minne he olivat matkalla? Minne he jäivät asumaan?

Etelä-Karjalan paikallishistoria esittäytyy myös näyttelyn dokumentaarisessa videoteoksessa Viimeinen juhla Krimillä. Se kertoo paitsi Imatran Taidekeskus Krimin viimeisistä hetkistä keväällä 2018, myös kyseisten rakennusten historiasta. Videoteoksen toteutuksessa Kallavuo on saanut apua Imatran kaupunginmuseolta sekä paikallishistorioitsija Veikko Puskalta. Mukana näyttelyssä on myös yksi Taidekeskus Krimin sisäänkäyntiä esittävä originaali maalaus.

Taiteen edistämiskeskus on tukenut Mikko Kallavuon työskentelyä sekä näyttelyn järjestämistä.

Mikko Kallavuo, Hohtosinisiipi, 2021, öljy kankaalle, 112 x 134 cm

Jan Jämsén, Tavallinen, 2021, pigmenttivedos, Ed 1/3, 100 x 70 cm

Jan Jämsén – Loputtoman toiston fraktaalimaailmat

Olen Jan Jämsén, eräänlainen Fraktaalimuotoilija, yhdistän poikkitaiteellisesti matematiikkaa ja taidetta. Taiteeni tutkii äärettömyyttä, ne ovat kuin portaaleja luonnon matematiikan toistoon. Teokset ovat geometrian huipentumia, yksityiskohdissa toistuu kokonaisuus yhä pienemmissä tai suuremmissa skaaloissa.

Inspiraationi lähde on luonto ja sen kautta toistan maailmaa fraktaalitaiteen avulla. Fraktaalit eivät noudata euklidisen geometrian sääntöjä ja siksi ne voivat tuoda odottamattomia näkökulmia olemassa oleviin asioihin ja eri mittakaavojen erikoisuuksiin.

Loputtoman toiston fraktaalimaailmat esittelevät luontopolun tavallisia löytöjä hämähäkin verkosta sinisiin puron pyörteisiin ja tiheän metsän välistä kajastaviin auringon säteisiin.

www.toisto.fi


Marika Hyvärinen, Sonetti sarjasta Hyönteisrunot, 2022, omatekoinen siemenpaperi, kuolleina löydetyt hyönteiset, 20 x 15 cm

Marika Hyvärinen – Silmät jotka ensimmäisenä avattiin

Näyttelyn nimi on lainaus Emanuele Coccian kirjasta Kasvien elämä, jonka on suomentanut Jussi Palmusaari. Siinä kasvit ovat ”silmät jotka ensimmäisenä avattiin”.


Näyttelyn polttopisteessä ovat erilaiset painaumat ja painautumiset elävänä, maatuvana ja uudestisyntyvänä runoutena. Esineet, sienet, kasvit, ihmiset ja puut painautuvat teoksissa toisiaan vasten, runoutuvat ja kirjoittautuvat toisiinsa.

Maatuvaa -sarja muodostuu taiteilijan itsensä tekemille papereille koostetuista painaumista, ruosteesta, omatekoisista sienimusteista sekä kuolleina löydetyistä hyönteisistä. Äänityössä kimalaiset painautuvat oopiumunikkoon ja käyskentelevät sen terälehdillä.

Teokset ovat maatuvia ja ne päätyvät ennen pitkää istutettaviksi tai kylvettäviksi eri paikkoihin. Niistä kasvaa maahan painautuneina, alustaansa kirjoittautuvina pieniä niittyjä, tiiviitä geologisia kirjoituksia. Näyttelyssä osa töistä kylvetään performanssin aikana multaan ja niiden itämistä seurataan.

Siemenpaperit sisältävät muinaistulokkaita sekä alkuperäisiä kasveja (rantakukka, puna-apila, ruiskaunokki, puna-ailakki, pietaryrtti, mäkitervakko, purtojuuri, käenkukka, metsäkurjenpolvi, ruusuruoho, päivänkakkara sekä suojaheinät).

Marika Hyvärinen on Sibelius-Akatemiasta 2015 musiikin maisteriksi valmistunut ääni- ja säveltaiteilija. Hyvärinen on kiinnostunut musiikin kerrostumien pöyhimisestä ja väärinkäyttämisestä sekä hauraiden ja katoavien äänien työstämisestä eri medioita hyödyntämällä.

Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Vantaan kaupunki.

27.7.–14.8.2022 Risako Yamanoi / Hilda Kahra / Petra Aaltola / Taneli Ilomäki


Risako Yamanoi, Untitled, 2022,
screen-monoprint on paper, 19 x 12,5 cm

Risako Yamanoi – How to live with a phantom

(i)
I have been bitten by my neighbor’s large dog when I was eight or nine. The dog jumped on me and bit my right arm. While I cried with fear and pain, someone took me to a hospital and a doctor quickly cleaned and bandaged the wound. The injury healed in a few weeks, but I noticed that the skin of the bitten area had turned into a white spot.

After twenty years, the scar has become almost invisible, but it still exists as a slight dent on my arm. When I touch it, I can feel a thin, soft layer of skin protecting a small hollow in my body.

The exhibition How to live with a phantom speaks about absence, fading memories, and act of remembering. The central motif of the exhibition is dogs. In the works, the motif symbolizes strong attachment and memories that persist.

Risako Yamanoi is a Helsinki-based visual artist who mainly works with printmaking, installation, and publication. She has completed her master’s degree in printmaking at the Academy of Fine Arts Helsinki. Her interest lies in people’s personal storytelling. Through her practice, she observes how we construct personal narratives with memories and objects around us.

The exhibition has been supported by Arts Promotion Centre Finland and Finnish Cultural Foundation.

https://risakoy.wordpress.com


Hilda Kahra, Sunday, 2021, lyijykynä paperille, A4

Hilda Kahra – Kohtaloita / Öden

Jotkut istuvat, pönöttävät. Toiset ovat irtautuneet abstraktista
maalaustaiteesta.
Piirustukset ovat kohtaamisia, joissa sekoittuu mielikuvitus ja
todellisuus.

Taide kehittää aistimaailmaa, nuolaisen sormeani ja tunnen miten tuuli
vierii joka suunnasta.
Piirtäminen on kohtaloitten dokumentaatiota, johon kiteytyvät ajan kasvot.

 

Hilda Kahra on valmistunut kuvataiteen maisteriksi
Kuvataideakatemiasta vuonna 2020. Hänen piirustuksiaan on ollut esillä
Liljevalchsin Kevätsalongissa Tukholmassa, Galerie IM Körnerparkissa Berlinissä ja nyt
Galleria Uudessa Kipinässä Lahdessa. Hildan tekeminen on keskittynyt
tällä hetkellä piirtämiseen, mutta taiteellisuus voi myös ottaa
muotonsa performansseina ja tai videotaiteena.
Hilda Kahra on syntynyt Saabin tehtaiden varjossa Trollhättanissa. Hän
kyseenalaistaa taiteessaan luokkataustaansa, yhteiskunnan
rakenteita ja ihmisen tilaa maailmassa.

Taiteen tekeminen on painimista tuntemattomien aaltopituuksien
kanssa, taiteessa pitää uskaltaa heittäytyä villin hevosen selkään ja
antaa sekä järjen että aistien avautua kohti sitä mikä en vielä oli
tietoisuudessa. Piirtäminen on keskittymisen avain, ja tapa jolla
ammentaa kohtaloista ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Piirtäessä pitää
uskaltaa antautua viivan ja värinän vietäväksi. Kuva on aina
rakennustyötä, joka vie oman aikansa. Prosessit ovat hitaita ja joskus tuloksettomia.
Tähän näyttelyyn olen koonnut kuvia, joita olen piirtänyt vuosina 2020-2022.


Petra Aaltola, Liekkiponi, 2020, lasitettu keramiikka, lysteri

Petra Aaltola – Tragic Pony, Superstar Edition

Aaltolalle Traagiset ponit ovat tietynlaisia omakuvia. Ne ovat välineitä käsitellä omaelämäkerrallisia tarinoita ja hetkiä etäämmältä. Itsensä toiseuttaminen sympaattiseksi hahmoksi helpottaa empaattista suhtautumista itseen. Kun itseään kohtaan tuntee lempeyttä, on tilaa tuntea empatiaa myös ympäröivää kohtaan.

Empatia ja toiseuttaminen liittyvät muihinkin Aaltolaa kiinnostaviin aiheisiin. Kuinka voi välttyä toiseuttamasta muita olioita, kun ihmismielessä niiden kokemusmaailman kanssa on vaikea päästä aidosti kosketuksiin? Kun toisen olion inhimillistää, alkaa siinä nähdä tuttuutta. Tuttuus ei kuitenkaan tarkoita yhteyttä toiseen olioon vaan itsensä ja oman toimintansa heijastamista. Muiden olioiden, kuten kotieläinten, inhimillistäminen saattaa johtaa ongelmallisiin lopputuloksiin. Empatian kokemukseen pyrkiminen on taiteilijasta kuitenkin kaiken olevan olemisen ehto ja kestävämmän tulevaisuuden tae. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme, halusimme tai emme. Siksi olisikin tärkeää löytää itsestään empatia itseään ja muita, myös hyvin muunlaisesti toimivia olioisuuksia kohtaan. Vain empatian avulla opimme arvostamaan ja kunnioittamaan ihmismielellemme vieraita, muunlaisia olemisen ja elämisen tapoja.

Petra Aaltola (s. 1992, Orimattila) on Helsingissä asuva taiteilija, joka tutkii vaihtoehtoisia olemisen ja ajattelemisen tapoja monipuolisesti erilaisia materiaaleja hyödyntäen. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiassa keramiikan ja installaatiotaiteen parissa. Aaltola on kiinnostunut kriittisestä ajattelusta, empatiasta, utopioista, särökokemuksista, uusmaterialismista ja materiaalisuudesta. Teostensa vakavia teemoja hän nyrjäyttää naivistisella estetiikallaan. Aaltola valmistui Aalto-yliopiston Taiteen laitokselta taiteen maisteriksi 2021.


Taneli Ilomäki, Tuonelan joki, 2022, sekatekniikka,
40 x 40 x 5 cm

Taneli Ilomäki – Valo tulee Pohjolasta

Taneli Ilomäen Valo tulee Pohjolasta -näyttely käsittelee ihmisen suhdetta ympäröivään maailmaan ja sisältää abstrakteja maalauksia, jotka toimivat niin valossa kuin pimeässä. Keskiössä ovat kontrastit ja erilaiset valaistusolosuhteet, jotka tuovat teoksista esiin eri näkökulmia, korostaen joitain alueita ja häivyttäen toisia.

Ilomäki on toteuttanut teokset paksuille maalauspohjille, joissa myös maalausten sivut ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Hän on tehnyt maalaukset pääasiassa akryylimaaleilla, erilaisilla struktuurimassoilla sekä pimeässä hohtavilla pigmenteillä. Taiteilija on lisäksi hyödyntänyt teoksien esityksessä aikaisempaa kokemustaan sähkö- ja automaatioalalta.

Ilomäki abstrahoi teoksissa luontoa eri tavoin ja työskentelyssä on keskeisessä osassa erilaisten menetelmien ja materiaalien tutkiminen. Tyyliä voisi kuvailla skandinaaviseksi: se on tavallisesti minimalistinen, selkeä ja värimaailmaltaan harmoninen.

“En halua liikaa, jos ollenkaan, avata teoksieni sisältöä yleisölle, sillä itseäni kiinnostaa juuri teoksien monitulkintaisuus. Mielestäni on mahdollista, että taideteos voi kertoa jopa enemmän katsojasta kuin sen tekijästä.”

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.