AJANKOHTAISTA

Klikkaa kyselyyn tästä



17.7.-4.8.2019 Linda Inkeroinen, Kim Jotuni, Aino Kauranen, Kristiina Korjonen, Riina Pastinen – Ajassa

Linda Inkeroinen

Muutos. Kuinka ajan kuluminen konkretisoituu muutoksissa? Aiemmassa työskentelyssään Inkeroinen on keskittynyt ajan kulumisen huomiointiin negaatioiden kautta: epäonnistumisen taltiointiin esimerkiksi pilaantuneiden, homehtuneiden ja mädäntyneiden kotiruokien kuvaamisessa. Nyt esillä on raikkaampaa installointia kasvusta ja kehityksestä. Toivo ja usko parempaan tulevaisuuteen näkyy herkässä ja jopa minimalistisessa kokonaisuudessa. 

Kim Jotuni

Jotunin figuratiiviset puuveistokset käsittelevät ihmisyyttä, erityisesti tämän lihallista ja materiaalista olemassaoloa. Figuratiiviset veistokset valmistuvat käsityönä, moottorisahalla ja taltoilla, lopuksi hioen. Jotuni tavoittelee puun syvyyksistä ilmestyvää ihmistä, ihoa ja lihaa.

Abstraktit reliefit ovat tehty niin ikään puusta, mutta niiden valmistamisessa on käytetty 3d -mallinnusohjelmia. Reliefien muoto on jyrsitty esiin cnc-jyrsimellä.

Kim Jotuni, Man with a Blue Pants, 2018,
140x100x50cm, haapa

Aino Kauranen

Nopeasti ohimenevät hetket ja ajan ja arjen pysähtyneisyys ovat usein läsnä työskentelyssäni. Miten ajan käsitys muuttuu ja muovautuu kuvissa, usein hidastuen ja pysähtyen. Millaisia tunnesiteitä meillä on tiettyyn aikaan ja paikkaan ja kuinka paljon mietimme sitä tietoisesti. Ja miten koitamme säilyttää ja varastoida aikaa jopa pakkomielteisesti erilaisiin kuviin ja esineisiin.

Aino Kauranen, A cryptid, 2017,
155x100cm, akryyli kankaalle

Kristiina Korjonen

Kristiina Korjosen taiteellinen työskentely pitää sisällään abstrakteja akryylimaalauksia, joita hän toteuttaa toistamalla yksittäistä pientä elementtiä, kuten pistettä tai viivaa muodostaakseen kuvapinnan kankaalle. Teokset rakentuvat sitä mukaan kun maalauksen pohjaväri peittyy haluttuun elementtiin, kerran maalattuun pintaan enää koskematta. Tämä tuo työskentelyyn intensiivisyyttä ja tarkkuutta, sekä vaatii maalausprosessilta suunnitelmallisuutta.

Temaattisesti Korjosen työskentelyssä on kaksi lähtökohtaa, värien käyttö ja aika. Maalaukset ovat tutkimusta värien suhteista, siitä kuinka eri värit keskustelevat kankaalla rinnakkain ja kuinka valöörin muutokset tai pisteiden tiheys pohjaväriä vasten muuttavat värin syvyyttä ja sävyä.

Toisto maalauksen metodina on itsessään vahvasti kytkeytynyt aikaan, koska se on hidas tapa luoda kuvaa. Tämä hitaus ja työskentelyyn liittyvä tietynlainen tehottomuus kiehtoo Korjosta. Huolimatta siitä, että osan teoksista voisi toteuttaa digitaalisesti ja päästä visuaalisesti lähes samanlaisiin lopputuloksiin kuin käsin maalaten, Korjonen kuitenkin kokee aikaa vievän maalausprosessin olevan osa teosta siinä missä valittu värimaailma tai sommittelu.

Kristiina Korjonen, Spaces Between I, 2018, 120x140cm,
akryyli kankaalle
Teoskuva: Jose Jompero

Riina Pastinen 

Riina Pastinen on kiinnostunut havainnoimaan nykypäivän hektisen ja trendikkään somekulttuurin varjopuolta, erityisesti sen aikaansaamia status- ja ulkonäköpaineita, sekä niihin liittyviä kipupisteitä. Esillä olevien maalausten lähtökohtana hän on käyttänyt ottamiaan selfie-kuvia joita on sitten muokannut samoilla keinoin joita käytetään, jotta vartalosta ja kasvoista saataisiin aikaan mahdollisimman positiivinen illuusio, mutta lopputulos onkin vääristynyt ja harhaanjohtava. Miten vaikeaa on hyväksyä vanhenemisen väistämättömyys ajassa joka palvoo virheettömyyttä ja ikuista nuoruutta?

Riina Pastinen, Harha 2, 2018, 59,5 x 64 cm,
sekatekniikka, vesiliukoinen öljyväri, pastelliliitu
Näyttelytoimikunnan vieraileva tähti Heli Hokka

Galleria Uuden Kipinän näyttelyt valitsee näyttelytoimikunta, joka koostuu galleriatoiminnasta vastaavan Kauno ry:n jäsenyhdistysten taiteilijoista. Kauno ry:n jäsenyhdistyksiä ovat Lahden Taiteilijaseura, Lahden Taidegraafikot ja Lahden Valokuvataide ry.

Keväällä 2019 avasimme paikan yhdelle näiden yhdistysten ulkopuoliselle ihmiselle, ja valinta tapahtui arpomalla jäsenyys näyttelytoimikuntaan halukkaiden kesken. Ensimmäiseksi arvottu henkilö  ei päässytkään osallistumaan varsinaiseen valinta kokoukseen, joten toiseksi arvottu Heli Hokka tutustutettiin näyttelyiden valinnan maailmaan. 

Näyttelytoimikunnan kokous kesti valinta iltana pitkään, joten tapasimme Helin myöhemmin uudelleen ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tälle keskustelulle, kuin itse galleria. Annoimme katseen vaeltaa kuvissa ja palasimme kevään 2020 näyttelyhakemuksiin. 

-Kerro vähän itsestäsi, kuka olet ?

-Olen ammatiltani vaatesuunnittelija ja olen tehnyt sen alan töitä seitsemän vuotta ja sen jälkeen kouluttautunut tekniseksi assistentiksi eli olen vaihtanu ihan kokonaan alaa ja nyt teen 3D-mallinnusta rakennesuunnittelussa. Olen välitön ja innostun helposti uusista asioista niinkuin tästäkin mahdollisuudesta päästä osaksi näyttelytoimikuntaa. 

-Oon ollut lahtelainen kymmenen vuotta, ja käynyt täällä Galleria Uudessa Kipinässä ehkä viitisen vuotta aktiivisemmin. Itsekin harrastan maalaamista ja ompelemista. Taide on lähellä sydäntä. 

-Miltä susta tuntui osallistua tähän?

-Heti kun huomasin teidän ilmoituksen, tiesin, että tää on ihan mun juttu, halusin ehdottomasti mukaan! Oli siistiä, että valinta osui kohdalleni. Ennakko-odotukset oli, että siellä on paljon hakemuksia ja ne on varmaan aika samanlaisia ja silleen huippuhienoja ja tasokkaita. Oli jännä huomata, että minkälainen kirjo se oli.  Hakemuksia oli tosi monenlaisia ja oli hauska päästä näkemään ja kuulemaan mitä näyttelyiden kulisseissa tapahtuu.

Keskustelu kääntyy hakemusten määrään ja siihen, miten kaikkia ei vain voi ottaa, vaikka Uudessa Kipinässä onkin neljä näyttelytilaa ja neljä näyttelyä aina yhdessä kolmen viikon pituisessa jaksossa. Heli kertoo, ettei näyttelyvalinnoissa tullut mitään yllätyksiä, vaikka yhdestä valitusta  hakemuksesta hän olikin itse ajatellut ettei hakija vielä olisi ollut valmis pitämään näyttelyä. 

Mietin, että ne työt mitä mä haluan tänne on sellaisia myyviä myös, hän avaa ajatuksiaan.

-Oliko sulla lähtökohtaisesti sellainen näkökulma, että nimenomaan pitäis ollakin myyvä?

-Ei ollut, mutta se tulee mun omasta taustasta, kun olen suunnitellut vaatteita ja kuoseja. Niiden pitää olla sellasia, jotka miellyttävät massaa. Jotenkin ajattelin tässä miettiä asiaa myös siltä kannalta.

-Mut toihan on just mielenkiintoista, kun kaikilla ketkä kuuluvat näyttelytoimikuntaan, on kuitenkin eri näkökulmat  katsoa näitä hakemuksia. Sitten tulee sellaisia oivalluksia, ettei oo tajunnut miettiä tuolta eri kantilta kuin joku toinen. Mä en ite taas ajattele ollenkaan, että mikä myy. On kiva kuulla erilaisia mielipiteitä.

-Ja yksi hakemus tulee heti mieleen, joka vetää varmasti paljon ihmisiä, teokset on hauskoja ja leikkisiä, Heli muistaa.

Näyttelytoimikunnan jäsenet saavat hakemukset muutama päivä ennen kokousta etukäteen pisteytettäväksi, joka helpottaa keskustelua ja nopeuttaa hakemusten läpikäyntiä kokouksessa. Myös Heli kävi tutustumassa hakemuksiin Galleria Uudessa Kipinässä ennen valintaa. Hän kertoo antaneensa selkeästi hyvät tai huonot pisteet ja luottaneensa intuitioonsa. 

-Pitää luottaa siihen ensimmäiseen ajatukseen mikä herää hakemuksesta, ettei lähe liikaa analysoimaan. Jos selkeää ajatusta kuvista ei syntynyt silmäilin cv:tä ja muodostin sen perusteella ajatuksen siitä mitä vois olla tulossa

-Kuinka paljon niiden cv:iden katsominen vaikutti?

-Aika vähän. Mä luin kyllä kaikki läpi, mutta annoin hakemuksissa olleiden kuvien luoda sen mielikuvan mitä on tulossa. Osa hakemuksien tekstiosioista oli vaikeaselkoisia joista ei päässyt jyvälle ollenkaan. 

Pohdimme millainen on hyvä näyttelyhakemusteksti, ja mikä on tekstin tarkoitus, jos haetaan näyttelyä teoksille. Heli toivoisi rennompaa otetta ja pituutta teksteihin. Kaikille ei kirjoittaminen ole kuitenkaan se ominaisin ilmaisumuoto, joten sitäkin on hankala arvioida. Hyviin teoskuviin kannattaisi kuitenkin aina panostaa. 

Kaiken kaikkiaan näyttelytoimikunnan jäsenenä toimiminen oli Helin mielestä kiinnostavaa ja kaivattua keskustelua taiteestakin hän pääsi käymään. Entä mitä voimme odottaa ensi kevään näyttelyistä? 

– Kaikki oli niin erilaisia loppupeleissä, hienoja teoksia odotan, varmasti tulee semmonen hyvä kattaus erilaisia. Siellä on varmasti jokaiselle jotain.

Rupatteluahan voisi jatkaa vaikka koko päivän, mutta jossakin vaiheessa seuraamme kuitenkin porkkanakakkua puodin puolelle, jota eräs jäsentaiteilija toi tullessaan keskustelumme aikana.Teksti Veera Inkeri, kuva Hilma Lyydia, kiitos Heli Hokka!

Arkisto