5.-30.4.2017 Anu Haapanen, Miia Autio, Jarkko Rantanen

Anu Haapanen, Invasion, öljy mdf-levylle, 2016

Kulma: Anu Haapanen, Tellurian

Näyttelyn maalaukset ovat maisemallisia pohdintoja, myyttisiä tiloja ja utopioita, välähdyksiä jonkin kuvitteellisen paikan tai sivilisaation tarinasta. Maalauksiin rakentuvat tilat ja maisemat toimivat merkityksillä ladattuina elementteinä, jonkin symbolisen tapahtuman tai määrittelemättömän kokemuksen näyttämönä. Ne ovat paikkoja muutoksen alla tai jälkeen, tulevaisuuden näkymiä tai näkymiä, joita ei enää ole olemassa. Maalausten maisemiin hahmottuu kuvitteellisia luonnonmullistuksia tai murroksia, uusia maailmoja ja todellisuuksia luovia tapahtumia sekä niiden jälkikuvia. Maalauksen pinnalla todellisuus leikkaantuu ja sumentuu, esiin nousee aineen ja elementtien liike, luoden purkautumisia ja peittymisiä, hiljaisia ja valuvia katastrofeja.

Anu Haapanen (s.1981) on Lahden Taideinstituutista vuonna 2013 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä.

Miia Autio, I called out fo mountains, I heard them drumming

Miia Autio, I called out fo mountains, I heard them drumming

Kenno: Miia Autio,  I called out for mountains, I heard them drumming

Miia Aution näyttely I called out for mountains, I heard them drumming pohtii maiseman, kotimaan ja identiteetin merkitystä poliittisen pakolaisuuden viitekehyksessä. Teoksessa ovat kuvattuina 11 ruandalaista pakolaista heidän nykyisissä kotimaissaan eri puolilla Eurooppaa sekä heidän muistojensa maisemat Ruandassa. Teoksen päähenkilöiden elämäntarinoista on luettavissa Ruandan monimutkainen historia sekä maan tämän hetkinen ihmisoikeustilanne.

Kaikki teoksen päähenkilöt ovat sopeutuneet hyvin heidän uusiin kotimaihinsa. Alkuperäisen kotimaan menettäminen ei välttämättä ole vain tragedia, se voi olla myös mahdollisuus. Eurooppalaistumisen myötä maailma on heille eri tavalla avoin – vain Ruanda pysyy heiltä suljettuna. Lopulta teos kysyy, mitä on kotimaa? Onko se meille kaikille vain jotain mielissämme läsnä olevaa mutta käytännössä tavoittamatonta? Käsittelemällä aiheinaan maisemaa ja kotipaikkaa, teos pyrkii antamaan sen katsojalle jotain henkilökohtaisesti lähestyttävää sekä mahdollisuuden pohtia pakolaisuutta uudesta näkökulmasta. Samalla teos sisältää kysymyksen myös siitä, kenellä on oikeus kotimaahan ja kuka saa olla osana sen kansallista kuvastoa?

Miia Autio (s. 1986) on valmistunut valokuvaajaksi 2015 Lahden Muotoilu- ja taideinstituutista sekä 2016 Bielefeldin ammattikorkeakoulusta. Hänen teoksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla sekä yksityisnäyttelyssä Hippolyte-galleriassa keväällä 2016. Autio on yksi arvostetun „gute aussichten – new german photography 2016/2017“-palkinnon voittajista ja hänen teoksensa „Variation of White“ on ollut hiljattain esillä NRW-Forumissa Düsseldorfissa sekä Deictorhallenissa Hampurissa.

Galleria Uudessa Kipinässä esitettävä teos I called out for mountains, I heard them drumming on ollut esillä Suomen Valokuvataiteen Museossa sekä eri festivaaleilla Kreikassa, Italiassa ja Englannissa. Vuonna 2016 teos oli yksi Fotofinlanfia-kilpailun finalisteista.

Autio on taiteellisessa työskentelyssään kiinnostunut tuomaan esille yhteiskunnallisia aiheita niin, että tieto ja ymmärrys syntyvät katsojan ja teoksen välisessä vuorovaikutuksessa. Hän käsittelee teoksissaan identiteetin, vierauden ja kuvan katsomisen teemoja.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus. Projektia ovat tukeneet C. V. Åkerlundin säätiö ja Suomen Kulttuurirahasto.

Kymi ja Kirnu: Jarkko Rantanen, Voyage pittoresque

Jarkko Rantasen näyttely on saanut innoituksensa 1700-luvun Voyage pittoresque-matkakuvituksista. Tuolloin taiteilijat kiersivät eri maissa piirtäen ja maalaten kauniita ja maalauksellisia maisemia, kuten esimerkiksi vanhan Rooman raunioita. Rantanen maalaa suomalaista metsämaisemaa. Hän käsittelee omissa töissään Voyage pittoresquen ajatusta osittain samasta näkökulmasta kuin 1700-luvun taidemaalarit; Hän etsii metsän massan keskeltä mielenkiintoista kuvakulmaa ja rakennetta. Rantanen venyttää kuitenkin termin alkuperäistä tarkoitusta tarttumalla varsin vähäpätöisiin aiheisiin, kuten metsän kuoppiin ja painaumiin. Hänelle pittoreskejä kohteita ovat esimerkiksi Suomen sisällissodan aikaiset, nyt jo metsittyneet, poterot ja kaivannot.

Rantanen maalaa metsää sekä päivällä luonnonvalossa että pimeällä keinovalaistuksessa. Maalauksissaan alumiinille hän kuvaa miten värit, muodot ja tunnelma muuttuu erilaisessa valaistuksessa. Pimeällä keinovalo paljastaa metsän arvet, ja erilaiset painaumat maastossa tulevat esiin. Päivällä rakenteiden yksityiskohdat sulautuvat metsän väreihin ja rytmiin.

Näyttely Galleria Uudessa Kipinässä on jatkumo Rantasen kahdelle edelliselle näyttelylle Turussa. Maalaussarja saa jatkoa toukokuussa Taidekeskus Mältinrannan galleriassa Tampereella.

Jarkko Rantanen, Kompositio, öljy alumiinille, 200x300cm, 2017