1.-19.2.2017Sunna Kangas&Mari Pihlajakoski,Henriikka Pöllänen,Juhani von Boehm,Tanja Sinikka Mirella Koskinen

Mari Pihlajakoski, The stairs

Kulma: Sunna Kangas ja Mari Pihlajakoski, The Montage Manuscript

Elämme kuvien täyttämässä tietotulvassa, josta oleellisen ja epäoleellisen rajaa-minen on haastavaa. Televisio, sanomalehdet ja sosiaalinen media syöttävät mie-leen loputtoman määrän aineistoa. Tärkeä ja turha kietoutuvat toisiinsa luoden kiinnostavia mielenmaisemia. Ympäröivästä kuvavirrasta voi myös muodostaa omia tulkintoja. The Montage Manuscript yhdistää aiheita ajan käsikirjoitukseksi, josta heijastuu tekijöidensä maailmankuva. Siinä Ihmisyys ja inhimillisyys on kes-keisessä asemassa. Tiedon jakaminen ja tuottaminen vaatii sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä. Rationaalisen tiedon lisääntyessä myös tunneäly on merkittävässä asemassa. The Montage Manuscript -näyttelyissä oleellinen tieto ja sen tuottama tunne louhitaan esiin massasta. Tarina kehittyy ja on avoin muutokselle ja uusille tulkinnoille.

Näyttelyn nimi viitta elokuvaterminologiaan; montaasi tarkoittaa nopeaa sarjaa otoksia, jotka muodostavat yhtenäisen tapahtumaketjun. Projekti on monitaiteel-linen. Se yhdistää marginaalista tekstiilitaidetta, installaatiota sekä taidemaalaus-ta. Montaasi kiertyy itsensä ympärille kasvaen, lineaarista ja spiraalimaista aika-käsitystä uhmaten kuin lankakerä. Aika saa kolmiulotteisen muodon

Sunna Kangas (s.1974) tutkii kuvavirtoja; näkyvän pinnan sekä abstraktin syvyyden suhdetta. Kangas pyrkii siihen, että tekniikat, muodot ja värit tukevat teoksien sisältöä niin tunnetta, ajatuksia, arvoja kuin tietoakin. Valmiilla teoksilla hän haastaa katsojaa kommunikaatioon ja omaan ajatteluun. Teoksissa koettua ympä-ristöä ja yhteiskuntaa kuvaavat digitaaliset kuvat muodostavat moniulotteisia ku-vapintoja tekstiilille. The Montage Manuscript -näyttelyn teoksissa käsitellään hei-jastuksia ajassa. Teokset ovat kolmiulotteisia digitaalisia valokuvia sekatekniikoin tekstiilille.

Mari Pihlajakoskea (s.1975) kiinnostaa yhteiskunnan ja sen asukkaiden haavoittu-vaisuus ja rikkinäisyys. Pihlajakoski haluaa, että hänen taiteellaan on jotain sanot-tavaa, vaikka se ei toimisikaan puhtaasti poliittisena vaikuttimena. Sanottava voi ilmentyä heijasteena makroympäristöstä mikroympäristöön, yhteiskunnasta yksi-lön elämään ja toimintaan. Näennäisen pinnallisuuden taakse kätkeytyy yksinäi-syyttä, epävarmuutta, ristiriitoja ja ulkopuolisuuden tunnetta. Nämä asiat muo-vaavat Pihlajakosken teoksissa eräänlaisen välitilan olevaisuuden ja olematto-muuden välille. Pihlajakoski yhdistelee teoksissa kuvia ja kolmiulotteisia element-tejä tarinoiksi. Kantaaottavuus on hienovaraista mutta tärkeää. Teokset ovat ak-ryyli- ja öljyvärimaalauksia ja maalauksiin yhdistettyjä esinekoosteita.

 

Sunna Kangas, Verkkokalvolta tajuntaan, 2017, yksityiskohta installatiosta sekatekniikka

Kenno: Henriikka Pöllänen, Survivors

Pohdin teossarjassani evoluution ja selviytymisen merkitystä ja sen konkreettisia ilmentymiä. Luonnollisen elintilan supistuessa, lajien mahdollisuudet selvitä muuttuvat olosuhteiden mukaan.

Nyky-yhteiskunnan tuomat ilmiöt, kuten kaupungistuminen, saastuminen, jätteet ja niiden hyötykäyttöä ovat kaikki asioita, jotka liittyvät elinympäristöömme ja muiden lajien selviytymiseen. Tapamme kohdella eläimiä heijastaa suhdettamme muuttuvaan elinympäristöömme, luontoon sekä muihin lajeihin. Teoksissa figuratiivinen ja abstrakti sulautuvat unenomaisiksi maisemiksi. Teosten narratiiviset kerrokset yhdistelevät tunnistettavia ilmiöitä ja salaperäisiä hahmoja moniulotteisiksi kokonaisuuksiksi.

 

Henriikka Pöllänen, Survivors, 2017, Mixed media, 81x120x5,5cm

Kymi: Juhani von Boehm, Maalauksia

Juhani von Boehmin näyttely Galleria Uudessa Kipinässä 1. – 19.2.2017 koostuu taiteilijan viimeaikaisesta maalaustuotannosta.  Teokset ovat vuosilta 2015 ja 2016.

Maalausten aiheina ovat maisemat ja asetelmat.  Maisemissa on tärkeässä roolissa vesi: Prahan läpi virtaava Vltava, Venetsian Grand Canal, Saimaa ja järvi Viljandissa.  Taiteilijan asetelmat taas kuuluvat länsimaisen taiteen asetelmamaalausperinteeseen

Juhani von Boehm, Asetelma, öljy kankaalle (levyllä), 2016

 

Kirnu: Tanja Sinikka Mirella Koskinen, EläimellinenTuuliHerra Osa Kax

EläimellinenTuuliHerra Osa Kax maalaukset ovat saaneet innoituksensa maalauk-sestani nimeltä TuuliHerra, ikään kuin jatkumona.

Maalaan eläinhahmoja, koska eläimet ovat kiinnostavia ja saan itse hyvää energiaa niitä maalatessani. Näyttelyn eri eläinhahmot ovat enemmänkin tunnekuvia tavallisista eläimistä, kuin realistisia anatomia-tutkielmia eläimistä. MetsänHirvi maalaus merkitsee minulle hiljentymistä itseeni ja läheisiini.

EläimellinenTuuliHerra Osa Kax teoskokonaisuus on yhdistelmä vähäeleisiä ja rönsyileviä elementtejä, temperalla ja öljyväreillä piirtäen, sekä maalaten.

On samantekevää mitä esitän, tärkeintä on miten sen esitän. Kyse on maalista kankaalla. Osa tekemisen tapaani on jättää tarkoituksella maalaus luonnosmai-seksi, vähäeleiseksi tai epämääräiseksi jos koen, että se sisällöllisesti vaatii sen. En halua määritellä kaikkea.

Tanja Sinikka Mirella Koskinen on Saimaan Ammattikorkeakoulusta 2015 valmistunut ku-vataiteilija, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Lahdessa.

Kylpyankka pihalla, 2016, akryyli ja öljy levylle, 65cmx64cm