11.-29.1.2017 Juuso Joutsi & Jussi Meuronen, Karoliina Paatos, Kristiina Lempiäinen-Trzaska, Armi Nurminen

Jussi Meuronen, ”nimetön”, 2016, sekatekniikka mdf-levylle, 85X85cm

Kulma: Juuso Joutsi & Jussi Meuronen, Tarve

Pyrkimyksenä on välittää keskinäinen keskustelumme ja oivalluksemme ihmisen prosessista poistamattomana osana oman itsensä käsittelyä.

Maalaus näyttelyn lähtökohtana on vahva, mutta keinot laajenevat installaatioksi, jossa osansa ottaa myös ääni. Prosessi itsessään yksilön kehityksessä on ollut molemmille tekijöille oleellinen kuvataiteessa ja tämä näkemys on myös jalostunut ja kirkastunut molempien tahoillaan käymässä psykoterapiassa. Tekeminen ennen kaikkea, lopputulosta tärkeämpänä.

Vastauksia näyttely ei tarjoa, mutta osoituksen siitä, että mieltään pystyy käsittelemään jokainen omilla keinoillaan, kunhan ne vaan löytyy.

Joutsi ja Meuronen ovat valmistuneet Taidekoulu Maasta samalta vuosikurrsilta 2010 ja ovat siitä asti toimineet osana RIVO-kollektiivia. Meuronen valmistui keväällä 2016 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Molemmat asuvat ja työskentelevät Helsingissä

Näyttelyn avajaisissa kuullaan Tamperelaisen Ailigaš -yhtyeen improvisoitu ääniteos, jonka tallenne jää näyttelyn ajaksi kuultavaksi galleriaan.

Juuso Joutsi, ”Raivotarjonta”, 2016, akryyli mdf-levylle, 152X120cm

Kenno: Karoliina Patos, Cowboy Grils, Lahden valokuvataide ry:n kutsunäyttely

Karoliina Paatos on Suomessa ja Yhdysvalloissa toimiva valokuvataiteilija.Cowboy Girls näyttely on syntynyt viiden viimeisen vuoden aikana Nevadassa, missä Paatos on seurannut kahden tytön kasvua syrjäisellä karjatilalla.

Nyt murrosikää lähestyvät tytöt tekevät karjatilan töitä, hoitavat eläimiä, ratsastavat sekä lassoavat, käyvät kotikoulua äitinsä johdolla ja vapaahetkinä keksivät vuorten ympäröimässä jokilaaksossaan villejä leikkejä. Viikonloppuisin he kisaavat juniorirodeoissa. Heidän elämänsä on hyvin konkreettisesti kiinni ympäröivässä maassa. Siteet perinteen jatkumoon ovat tiukassa, mutta vain aika näyttää, mitä tälle elämäntavalle käy.

”Maa on kallista, täällä jokainen tilallinen on joko miljonääri tai miljoonaveloissa. Sateet ovat olleet viime vuosina niukkoja ja suuryritykset omistavat yhä useamman karjatilan.”

Vasikoita syntyy lumihankeen, tomuun jää hyönteisen jalanjäljet, lähimpään kauppaan ajaa tunteja. Taivas kaartuu rajattomana puuttoman maiseman yllä, valo on lähes sietämättömän kaunista. Kaivokset valtaavat alaa Silver Stateksi nimetyssä Nevadassa ja käyttävät sekä saastuttavat tämän kaikkein kuivimman osavaltion vähäisiä vesivaroja.

“Vietän pitkiä aikoja kuvaten ja tullen osaksi niiden ihmisten elämää, joita seuraan. Pääsen syvemmälle ja lähemmäs, mutta muutun samalla itse ihmisenä ja tekijänä. Minusta on tullut cowboydeni kaltainen nomadi, joka elää jatkuvassa liikkeessä palaten samoille paikoille yhä uudelleen.”

Karoliina Paatos julkaisi kesällä 2016 American Cowboy valokuvataidekirjan (kustantaja The Angry Bat). Kirja voitti Vuoden kaunein kirja 2016 palkinnon Sloveniassa ja on kerännyt kunniamainintoja eri kilpailuissa. Paatos on kuvannut yli kymmenen vuoden ajan Suomen suurimmille aikakausi- ja sanomalehdille. Hän on opiskellut Aalto-yliopistossa sekä Arizonan yliopistossa. Paatos voitti 2015 PDN:n opiskelijasarjassa. Hänen kuviaan on ollut useissa ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä, sekä erilaisissa julkaisuissa.

Karoliina Paatos, Wildbunch

Kymi: Kristiina Lempiäinen-Trzaska, Horisontti

Näyttelykokonaisuus on maalausinstallaatio, Horisontti (2015–), joka koostuu kymmenistä pienistä, mutta itsenäisistä akryylimaalauksista (a´ 9–13 x 9–13 cm).
Osat ovat seinillä katsojan silmän korkeudella siten, että jokaisen maalauksen oma ”horisonttiviiva” asettuu samalle janalle. Tilassa katsoja asemoituu installaation keskelle; ympärillä on 360 asteen ”näkymä”. Installaation yksittäisten maalausten perustana ja lähtökohtana on väri ja väreihin liittyvät kokemukset sekä mielleyhtymät.

Temaattisesti Horisontti-installaatio viittaa paikkaan. Installaation yksittäiset maalaukset ovat mielen horisontteja, pelkistettyjä näkymiä mielen maisemaan: odotuksiin, muistoihin, tulevaan tai menneeseen. Niiden jatkumo viittaa hermeneutiikan horisontti-käsitteeseen ymmärryksen alati muuttuvana näkymänä. Reaalimaailmassa horisontti on tavoittamaton; kaukana, lähes silmän kantamattomissa, sitä lähestyessä se etääntyy aina, muuttuu ja katoaa. Installaation aavistuksenomainen ”maisema” on paikka, missä näkyvä ja näkymätön, tosi ja epätosi, lomittuvat keskenään.

Kuvataiteilija Kristiina Lempiäinen-Trzaska asuu Jyväskylässä. Maalausten ja piirustusten lisäksi hän tekee tila- ja ympäristöteoksia. Yhteisöllisissä ja monitaiteellisissa hankkeissa hän on tehnyt sekä kuorojen että teatteri- ja tanssiryhmien esitysten skenografioita. Hänen kuvataiteellisen työskentelynsä motiivi on tarkastella asioita ja tapahtumia, jotka ovat jollain tapaa jättäneet jäljen. Teoksissaan hän yhdistää näkyväksi kokemuksia, mielikuvia ja kuulopuheita.

Lempiäinen-Trzaska (Master of Arts 1987 Purdue University, Indiana, USA ja Taiteen maisteri 2014 Aalto-yliopisto) on toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana vuodesta 1987.

Lempiäinen-Trzaska, Horisontti maalausinstallaatio, 2016

Kirnu: Armi Nurminen, Shadow work

Armi Nurmisen veistosnäyttelyssä käsitellään varjoa jokaisen henkilökohtaisena persoonan osana. Varjot ovat niitä asioita joita kannamme tiedostamattomassa osassa itseämme ja kohtaamalla ne voimme tulla eheiksi.

Shadow work nimitys näyttelylle tulee ihmisen parantumismetodista nimeltä shadow work. Tekniikassa keskitytään tunnistamaan omat varjot ja kohtaamaan ne. Varjot ovat muodostuneet lapsena kun olemme yhteisöön sopeutumisen myötä joutuneet tukahduttamaan osan itsestämme ja taas toisaalta vahvistamaan sitä puolta mikä tuottaa yhteisön silmissä hyväksyntää. Tämä tukahdutettu puoli jää varjoksi tiedostamattomaan.

Armi Nurmisen tummat ja mustanpuhuvat puuveistokset ovat jatkumoa hänen aiemmille puuveistoksille. Nurminen on alkanut käsitellä varjon teemaa muutama vuosi sitten. Hän on pohtinut varjoa monella tavalla, mutta kuitenkin enimmäkseen omista lähtökohdista käsin. Puuveistostensa myötä hän on perehtynyt varjon filosofiaan syvemmin. Teosten ei-esittävyys on Nurmiselle ominainen ilmaisumuoto. Hän kokee että muodoilla, valolla ja väreillä voi ilmaista yhtä paljon kuin suoralla esittävyydellä.

Armi Nurminen (s. 1981) työskentelee kuvanveistäjänä Turussa. Lapsuutensa ja nuoruutensa Nurminen on asunut Lahdessa. Hän on erityisesti kiinnostunut julkisen taiteen tekemisestä ja taiteesta osana ihmisten arkista elinympäristöä. Nurminen on julkisen taiteen lisäksi kiinnostunut taiteen hyvinvointivaikutuksista sekä taiteesta osana ihmisen henkilökohtaista eheytymisen prosessia.

Nurminen on toteuttanut Fredrika ja J.L. Runebergin muistomerkin, Sydämen tarina (Hjärtats saga), Paraisille vuonna 2015. Hänen vedenalainen veistoksensa Kalakoto (Fiskboet) on installoituna merenpohjaan Turun saaristossa. Teos toteutui osana Contemporary Art Archipelago hanketta vuonna 2011.

Shadow around, 2017, petsattu ja maalattu puu sekä muovitimantit, Armi Nurminen