16.11.- 4.12.2016 Mari Jäälinoja, Marianne Siri, Anni Kristiina, Marja-Liisa Jokitalo

mari-ja%cc%88a%cc%88linoja_ja%cc%88a%cc%88-virtaa_2013-15_akryyli-ja-kollaasi-kankaalle_110x130cm_netti

Mari Jäälinoja, Jää virtaa, 2013-15 akryyli ja kollaasi kankaalle, 110x130cm

Kulma: Mari Jäälinoja, Domestic Landscape

Miten kuvailla jotain, joka viittaa sekä sisä – että ulkotilaan? Tähän pyrin vastaamaan näyttelyni nimellä ”Domestic Landscape”.  Domestic viittaa kotiin, kotimaisuuteen, lähellä olevaan. Landscape taas viittaa luontoon, maisemaan ja näkymään, rajattuun kuvauksen kohteeseen.  Mielestäni nämä käsitteet ovat kuitenkin muuttuneet. Se mikä oli ennen kaukana on tänään lähellä. Se mikä näyttäytyi ennen silmissä kokonaiselta, näyttää tänään vajaalta. Olen töissäni tuonut esille näkökulmia näihin teemoihin ja pyrkinyt kuvaamaan asioita, jotka kertovat tästä päivästä ja tämän päivän maailmasta. Merkintöjä ja ajatuksia arkitodellisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja suhteestamme luontoon – pilke silmäkulmassa.

Galleria Uudessa Kipinässä esillä olevan näyttelyn teokset ovat valmistuneet v. 2015-2016 aikana ja näyttely on jatkoa kesällä pidetylle Galleria Katariinan (Studio) näyttelylle. Maalaukset on toteutettu pääosin sekatekniikalla.

Oululainen Mari Jäälinoja on opiskellut ja valmistunut EVTEK-muotoiluinstituutista(nyk.Metropolia AMK) ja Pekka Halosen akatemiasta.  Hän on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana Oulussa v.2012. Jäälinojan töitä on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä. Hän on Oulun Taiteilijaseuran jäsen ja Taidemaalariliiton kokelasjäsen.

Näyttelyä on tukenut Oulun kaupunki.

Kenno: Marianne Siri, Sairaan kaunis

Kenno-tilassa on esillä Marianne Sirin kipsisiä ja keraamisia veistoksia. Näyttelyn pääosassa ovat kauniit naishahmot sekä pitkälle jalostetut koirat. Näyttely, Sairaan kaunis, on nimetty Madonna ja pentu nimisen veistoksen mukaan, joka esittää naista, jolla on shar pei koiranpentu sylissään ja kettupuuhka kaulassaan. Shar pei koirat ovat sairaan kauniita, ne kuuluvat sairaimpien koirarotujen joukkoon. Näyttelyssä tavataan myös toinen sairaan kaunis koira, mopsi, joka on myös kärsinyt ihmisen jalostusvimmasta. Ovatko lemmikkieläimet meille jo jonkinlaisia asusteita roikkuvine, ryppyisine nahkoineen, töpöjalkoineen, pullosilmineen ja lyttynaamoineen?

Näyttelyssä on myös kaksi terveempää koirarotua whippet ja kääpiösnautseri, joilla on ihmisen vartalo ja päällään munkin kaapu.  Munkinasuinen koira kuvastaa sitä kuinka tärkeä ja pyhä koira on (etenkin länsimaiselle) ihmiselle. Koira on ihmisen uskollisin ystävä, joka on aikojen alusta asti palvellut mitä erilaisimmissa tehtävissä. Koira nostetaan jalustalle, inhimillistetään, puetaan, trimmataan. Koiran voi viedä agilityyn, hierojalle tai vaikka psykologille. Koiria voi myös syödä, mikä ei ole kaikkien mieleen. Koira syö lihaa, jonka tuottaminen kuormittaa ympäristöä. Elämme hupenevien resurssien maailmassa, kuinka kauan meillä on varaa pitää koiria (ja kissoja) lemmikkeinämme?

Sairaan kaunis – teeman alle sopii myös näyttelyn toinen naisveistos, joka esittää jalkaproteesilla varustettua balettitanssijaa. Vielä toistaiseksi ajatus balettiin kykenevästä proteesijalasta on utopiaa, mutta ehkä tulevaisuudessa päästään jo lähelle sitä, kun ihminen kykenee operoimaan luontoa yhä paremmin.

unissani_olen_balettitanssija_2015_yksityiskohta_pieni

Marianne Siri, Unissani olen balettitanssija, 2015,

Kymi: Anni Kristiina, From inside out

Anni Kristiinan, Galleria Uudessa Kipinässä avautuva näyttely, koostuu lyijykynäpiirustuksista, jotka ovat pääosin valmistuneet kuluvan vuoden 2016 aikana. Piirustusten pääosassa on ihminen ja niissä käsitellään vahvasti yksilön suhdetta muihin ihmisiin sekä yksilöön itseensä. Osittain piirustuksissa on haluttu tutkia ihmiskehoa myös puhtaasti visuaalisena, orgaanisena muotona. Taiteilijan teoksissa on viimeaikoina toistunut hyvin paljon ihmisen luontosuhteen sekä ihmisten keskinäisten suhteiden kuvaaminen.

Anni Kristiina (s. 1990) on Saimaan Ammattikorkeakoulusta 2016 valmistunut kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee tällä hetkellä Imatralla. Anni on valmistunut taidegraafikoksi ja työskentelee pääasiallisesti taidegrafiikan, erityisesti kivilitografian, sekä piirustustaiteen parissa. Lyijykynä on hänen tärkein työvälineensä.

timeisgoingby_lyijykyna_20x30cm_2014

Anni Kristiina, Time is going by, lyijykyna, 20x30cm, 2014

Kirnu: Marja-Liisa Jokitalo

Näyttelyssäni on esillä kokonaisuus uusia maalauksiani, joissa jatkan aiemman tuotantoni teemoja tutkien valokuvan ja maalauksen rajapintaa. Maalausteni lähtökohtana ovat epäterävät valokuvat, joiden pohjalta maalaan lähes abstraktioiksi taipuvia valo- ja väritutkielmia. Keskeistä öljyvärein laseeraten maalaamissani kookkaissa teoksissa onkin värin ilmaisevuus ja maalauksen fyysinen läsnäolo yhdistettynä valokuvan muistonomaisuuteen.

Maalatessani epätarkan valokuvan pohdin myös esittävän ja abstraktin maalauksen rajapintaa. – Eihän yksikään rypäle ole koskaan ollut sitä, mitä se kaikkein esittävimmässä maalauksessa on, eikä yksikään maalaus, miten abstrakti tahansa, voi koskaan päästä eroon esittämisestä. Maalausta katsoessamme näemme vuorotellen joko maalauksen esittävän aiheen tai maalaamisen tavan, koska vain yksi asia kerrallaan voi olla silmiemme havainnon kohteena. Maalauksien esittävät aiheet rakentuvatkin epäselvistä siveltimen jäljistä kankaalla, ja lähelle katsoessamme näemme vain pelkkiä värikenttiä ja kimmellystä, valon ja varjon vaihtelua. Lopulta maalaus esittää aina vain itsensä – muistot, tulkinnat ja merkitykset niihin liittyvine tunteineen heräävät teoksen vastaanottajassa, aina itse teoksen ulkopuolella.

jokitalo-yksityiskohta-netti

Marja-Liisa Jokitalo, yksityiskohta teoksesta